Lisääntyminen

 

Sukupuolen määrittäminen

 

Kokeneet kasvattajat pystyvät yleensä n. puolen vuoden ikäisinä luotettavasti kertomaan parta-agaman sukupuolen. Yrittäessäsi määrittää oman liskosi sukupuolta, tarkastele seuraavia asioita.

 

Hemipenispullistumat:  Lähellä peräaukkoa hännän puolella on sukukypsillä koirailla yleensä näkyvissä hemipenispullistumat. Nollalla tai yhdellä keskellä olevalla pullistumalla  varustettu on joko naaras tai vielä sukukypsyyden saavuttamaton koiras ja kaksi pullistumaa omaava on sukukypsä koiras.

 koiraan hemipenispullistumat naaraan puuttuvat hemipenispullistumat

Kuva: Vasemmalla koiras, oikealla naaras. Vasemmassa kuvassa mustat nuolet osoittavat hemipenispullistumia ja punainen nuoli painannetta, joka jää hemipenispullistumien väliin. Oikealla olevasta naaraan kuvasta näkee, että naaraalta hemipenispullistumat puuttuvat ja siten myös pullistumien välistä painannetta ei ole. 

 

Femoraalirauhaset: Uroksilla on laajentuneet femoraalirauhaset  (takajalkojen reisien sisäpinnalla olevat rauhaset erottuvat uroksilla hyvin selvästi, naarailla ne ovat erotettavissa mutta eivät pistä yhtä paljon silmään)

 koiraan femoraalirauhaset naaraan femoraalirauhaset

Kuva: Vasemmalla koiraan selkeästi erottuvat ja paisuneet femoraalirauhaset, oikealla naaraan selvästi huonommin erottuvat ja pienemmät femoraalirauhaset.

 

Muita tuntomerkkejä sukupuolen määrittämiseen:

  1. Sukukypsillä koirailla on yleensä laajentuneet suomut peräaukon tuntumassa vartalon puolella.

  2. Koirailla on leveämpi peräaukko kuin naarailla

  3. Koiraiden pää on yleensä isompi ja kolmiomaisempi kuin naaraiden

  4. Katsottuna mahapuolelta, koiraiden häntä on yleensä paksumpi ja se ohenee tasaisemmin kuin naaraiden. Naaraiden häntä on yleisesti hieman ohuempi ja se kapenee tyvestä lähtien jyrkemmin.

  5. Yleensä kättä heiluttavat aikuiset yksilöt ovat naaraita.

Toisten parta-agamien sukupuolenmääritys on helpompaa kuin toisten, ja erityisesti ongelmia syntyy, kun yksilössä on sekä naaraan että koiraan piirteitä (esim. pään muoto saattaa joskus olla hyvinkin hämäävä naarailla). Omien kokemusteni mukaan femoraalirauhasten ja hemipenispullistumien perusteella sukupuolen tunnistaminen on helpointa ja varminta


Tiedätkö mihin olet ryhtymässä?

 

 Kuten tunnettua, parta-agamat on melko helppo saada lisääntymään. Ehkäpä juuri tästä syystä kiusaus lisäännyttämiseen on suuri ja kynnys samalla hyvin matala. Kun munat ilmestyvät terraarioon on omistaja usein jo niin innoissaan ettei välttämättä tule ajatelleeksi asiaa munien haudontaa pidemmälle. Siinä vaiheessa kun poikaset sitten alkavat kuoriutua, iskeekin jo helposti paniikki. Kasvattaminenkin on siis syytä käynnistää harkiten ja suunnitelmallisesti aina sopivien lisääntyvien yksilöiden huolellisesta valinnasta lähtien. 

 

Poikasten kohdalla ei niiden perustarpeista voi juurikaan joustaa. Vaikka partikset ovat kuoriuduttuaan ja poikasina todella pieniä aikuisiin verrattuna, ne ovat samaan aikaan myös hyvin aktiivisia. Siksi edes pientä poikasta ei tule asuttaa alle 40 x 60 cm olevassa laatikossa. Liikunnan lisäksi pieni lisko tarvitsee kunnon lämpötilan vaihtelun ja tämä on käytännössä hyvin vaikeaa toteuttaa pienemmissä terraarioissa. 40 x 60 laatikkoon voi toki laittaa useamman yksilön kerrallaan. Laatikoksi kelpaa kauppojen kodintarvike/sähkö-osastoilta saatavat erilaiset muoviset laatikot. Muista että erityisesti poikasten kohdalla riittävä UV-B-säteily on äärimmäisen tärkeää. 

Kun tilatarpeet on tyydytetty, tulee usein ongelmaksi ravinto. Poikaset syövät paljon ja  Suomessa on riittävän pienten sirkkojen saanti (suuremmissa on takaraajahalvauksen vaara!) paikoin melko hankalaa. Ota siis etukäteen selvää kuinka sirkkoja (muita pieniä ötököitä) on saatavilla. Saatavuuden lisäksi ongelman muodostaa myös ruuan kalleus. Yksi sirkkarasia maksaa n. 9-10 € ja se sisältänee noin 70-80 sirkkaa. Poikaset tarvitsevat runsaasti ruokaa (ks. myös ravinto-sivu), ja syöttötahdista ja rasian koosta riippuen näitä sirkkoja kuluu yhtä parta-agamaa kohden 1-2 viikossa. Tällöin kuukaudessa kustannus jo yhtä poikasta kohden on siis n. 40-80 €. Lisäksi päälle on laskettava myös salaattikulut, mikäli vuodenajasta tai asuinpaikastasi johtuen sinun ei ole mahdollista kerätä kasviksia ulkoa.

On myös hyvä pitää mielessä, että partisten kasvattamisella ei pääse rikastumaan. Parta-agamat ovat herkkiä pieninä ja heikot yksilöt menehtyvät yleensä parin ensimmäisen elinkuukautensa aikana. Niinpä asiallinen kasvattaja pitää poikasia itsellään riittävän pitkään, että voi olla varma poikasten terveydestä. Siten pidän ainoana hyväksyttävänä ohjenuorana myytävien poikasten koolle Bearded Dragon Breeders and Suppliers Networkin ohjeita, että alle n. 16 sentin tai kuuden viikon ikäisiä poikasia ei pidä myydä. Tähän ikään mennessä pieni poikanen ehtiikin jo mutustella sievoisen summan euroja kurkustaan alas, joten euron kuvat silmissä ei todellakaan kannata parta-agamia ruveta kasvattamaan. 

 

Lopuksi on vielä mietittävä huolellisesti montako liskoa kykenee hoitamaan ja uskoo saavansa myydyksi. Suomen markkinat ovat verrattain pienet, joten useasta poikasesta eroon pääseminen voi olla hankalaa. Siksi munista kannattaa hautoa vain niin monta kuin uskoo saavansa kohtuudella hoidetuksi ja myös myydyksi. Ota huomioon kuitenkin, että kaikki munat eivät välttämättä kuoriudu, joten laittaessasi vain yhden hautomoon voi olla että juuri se muna ei kuoriudu ja jäät ilman poikasia. Toki partikset usein munivat 2-3 kertaa kesän aikana, joten todennäköisesti saat vielä toisen mahdollisuuden samana vuonna. Ostajat kannattaa myös hankkia mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen.

 

Kuten toivottavasti ylläolevasta tuli ilmi, parta-agamien kasvattaminen ei taloudellisesti ole kannattavaa ja lisäksi se vaatii melkoisen määrän lisäresursseja. Toisaalta kasvattaminen on aina melkoisen upea kokemus ja sinällään erittäin arvokasta. Liian helposti joudutaan tekemään Suomen oloissa kuitenkin kompromisseja: saatavuuden ja kustannusten takia ruokaa annetaan liian vähän, eläimet myydään pois liian nuorina - aikana milloin kaikki piilevät sairaudet eivät välttämättä ole tulleet esiin, tai UV-B-valoja ei raaskita tarjota kaikille. Liskot saatetaan myös asuttaa liian ahtaasti, jolloin stressi ja sitä kautta sairastumisen riski kasvaa. Toki parta-agaman poikaset saa pysymään hengissä vähemmälläkin, mutta lienee jokaisen kasvattajan toive, että hänen liskonsa kasvavat normaaliin tahtiin ja ovat mahdollisimman terveitä. Tingittäessä kasvatusoloista tingitään myös näistä kriteereistä.

 

Tämän palopuheen tarkoituksena ei suinkaan ole lannistaa innokkaita kasvattajia vaan ainoastaan saada heidät ymmärtämään mihin ovat ryhtymässä. Kotimaiset laadukkaat parta-agamat ovat toki aina tervetulleita markkinoille, mutta huonosti hoidettuja tai muutoin heikkoja liskoja ei kaipaa kukaan. Valitettavasti esimerkiksi monissa Euroopan maissa sekä USA:ssa  tilanne on jo riistäytynyt käsistä: parta-agamat ovat siellä roskaliskon asemassa, niistä on roimasti ylitarjontaa, minkä vuoksi myydään erittäin halvalla ja paikoin lahjoitetaankin pois. Eläimet myydään liian pieninä ja liskojen vanhemmat ovat usein lähisukulaisia. Samaan aikaan eläinsuojat täyttyvät ei-halutuista ja katoinkohdelluista, hetken mielijohteesta ostetuista parta-agamista. Syynä tähän on yksinkertaisesti vastuuton ja harkitsematon kasvattaminen. Suomessa tilanne on toistaiseksi vielä erittäin hyvä, ja toivon todella, että me kaikki suomalaiset harrastajat osaamme oppia muissa maissa tehdyistä virheistä. Vastuu on jokaisella yksittäisellä harrastajalla.


Parittelu

 

Paritteluhaluinen uros nyökyttelee päätänsä ja pullistelee mustaa partaansa naaralle. Naaras saattaa vastata nyökyttelyllä, heiluttaa sille kättään tai olla välittämättä. Aikansa liehiteltyään uros yrittää käydä naaraan selkään purren sitä niskasta samalla (mistä saattaa aiheutua naaraalle myös nirhaumia). Naaraan ollessa halukas paritteluun kampeaa uros häntänsä naaraan alle ja varsinainen kopulaatio tapahtuu. Kosiskeluvaihe saattaa kestää pitkiäkin aikoja ja tällöin naaraan vointia on seurattava. Pariskunta on tuomittava asumuseroon välittömästi, mikäli naaras näyttää stressaantuvan uroksen jatkuvista paritteluyrityksistä.

 

Parittelun onnistuttua kuukauden parin kuluttua alkaa yleensä naaraan mahasta/kyljistä näkyä marmorikuulan näköisiä kumpuja. Viimeistään tässä vaiheessa on naaraalle laitettava muninta-astia terraarioon (tosin sitä on kyllä hyvä pitää terraariossa vähänkään epäilyttävissäkin tapauksissa, sillä aina ei munivaa naarasta osaa erottaa ja toisaalta myös yksinelävät naaraat munivat). Kun naaras alkaa lähestyä munintahetkeä, se usein viettää pitkiä aikoja kaivelemassa terraariota etsien sopivaa munintapaikkaa. Samalla se myös levottomana ramppaa edes takaisin lämpölampun alle ja pois. Myös ruokahalu saattaa laskea muutamia päiviä ennen munintaa. Muninta-astian tulisi olla vähintään naaraan pituinen ja vähintään niin syvä, että siihen mahtuu lähemmäs 15 cm alusmateriaalia. Muninta-astiassa voi käyttää erilaisia alusmateriaaleja, mutta mielestäni sekoitus hienoa hiekkaa ja lannoittamatonta turvetta on luonnollisin valinta. Kostuta tämä alusmateriaali kosteaksi, mutta se ei saa olla märkä. Voit lisäksi hieman kaivaa muninta-astiaan kuopan ja luolan sekoitusta, sillä usein parta-agamat menevät näihin luoliin munimaan. Älä tee luolasta kuitenkaan liian valmista, lisko haluaa kuitenkin itse kaivaa sitä ja muokata siitä mieleisensä. Kun naaras on löytänyt sopivan paikan laskea munansa, se jättää jälkeensä 10-30 munaa ja peittää ne. Tämän jälkeen se poistuu paikalta vähin äänin laihana ja riutuneen näköisenä. Moisen ponnistuksen jälkeen naaras ansaitsee kaiken mahdollisen hoivan: anna sen syödä niin paljon kuin se  haluaa ja pölytä hyönteiset huolellisesti kalkilla ja vitamiinilla. Laita myös kalkkikuppi tällöin terraarioon. Lisäksi on hyvä tarjota päivittäin naaraalle vettä neulattomalla ruiskulla.


Haudonta1

 

Mutta eipä unohdeta munia. Hedelmöityneissä munissa pitäisi kirkasta valoa vasten näkyä hailakan vaaleanpunaisina näkyviä verisuonia vuorokauden kuluessa muninnasta. Jos et halua hautoa niitä, heitä munat yksinkertaisesti pois (halutessasi voit pakastaa ne ensin varmistuaksesi ettei niissä kehity elämää). Halutessasi hautoa munat, poimi ne varovasti munintalaatikosta yksitellen ja aseta ne täsmälleen samassa asennossa hautomoon. Munat haudotaan 27-28 asteessa ja poikasten pitäisi kuoriutua 8-12 viikon kuluessa. 

 

Kun kuoriutunut lisko on selvästi eloisa ja pirteä, sen voi siirtää pois hautomosta terraarioon. Toiset kasvattajat tosin antavat liskon olla vuorokauden hautomossa ennen sen siirtoa. Muistathan pitää alle 6 kuukautta vanhat poikaset joko matolla, sanomalehdellä tai talouspaperilla suolistotukosten välttämiseksi. Lämmittelypaikka saa olla aavistuksen viileämpi kuin aikuisilla (poikaset ovat herkkiä nestehukalle), n. 35 astetta. Nosta lämpötilaa jos näyttää siltä, että ruoka ei sula poikasilla kunnolla. Syötä riittävästi ja suihkuta myös terraarion jotakin kulmaa pari kertaa päivässä, jotta poikaset saavat jotakin juodakseen.

 

1Sivun haudontaohje on tarkoituksellisesti jätetty jonkin verran vajavaiseksi hetken mielijohteesta tapahtuvan haudonnan ehkäisemiseksi. Tämän sivun ohjeet eivät siis välttämättä riitä menestyksekkääseen hautomiseen. Harkittuasi  vakavasti parta-agamien kasvattamista, etsi riittävästi tietoa myös muualta haudontaolojen järjestämisestä.