Ravinto

 

Ravinto

Parta-agamat ovat sekasyöjiä, joten niille on tarjottava sekä hyönteisiä että kasvisruokaa. Poikasten kasvissyöntihalukkuus on usein kehnoa ja ne suosivat hyönteisiä, mutta normaalisti iän myötä kasvisruuan määrä kasvaa suhteessa hyönteisiin. Tarkemmin ruuan kokonaismäärään sekä kasvisravinnon ja eläinperäisen ravinnon ongelmalliseen suhteeseen palataan myöhemmin. Ennen tarkempaa pureutumista tähän aiheeseen on kuitenkin tarpeellista käydä hieman yksityiskohtaisemmin läpi parta-agamille syötettäviä ruokia.


Hyönteiset: 

Parta-agamille tulisi syöttää mahdollisimman monipuolisesti hyönteisiä. Suuren osan hyönteisravinnosta voivat  muodostaa sirkat, jotka ovat hyvää ja ohuehkon kitiinikuoren vuoksi helposti sulavaa ruokaa. Sirkoista saatavissa kaloreissa proteiinia on n. 40-50% ja niissä on suhteessa huomattavasti vähemmän rasvaa kuin monissa toukissa, joita terraarioeläimille syötetään (Allen & Bernard 1997; Donoghue & Langenberg,154,1996). Tämänkin vuoksi sirkkoja kannattaa ehdottomasti suosia. 

Pienten sirkkojen lisäksi aivan poikasille kelpaa ruuaksi myös buffalomadot (Alphitobius diaperinus) ja buffalomatojen käydessä pieniksi voi tarjota myös jauhomatoja (Tenebrio molitor). Jauhomatojen kitiinikuori on melko paksu ja siksi nämä madot ovat melko huonosti sulavia. Ja kuten aiemmin jo tulikin mainittua, jauhomadot ovat myös verrattain rasvaisia sekä vähäproteiinisia. Näistä syistä johtuen niitä ei kannata käyttää partisten pääruokana vaikka ne tuovatkin hyvää vaihtelua ruokavalioon. Kolmas parta-agamille sopiva ravintokovakuoriaisen toukka on jättijauhomato (Zophobas morio). Jättijauhomadon etu on se, että se on verrattain suuri kokoinen ja siten kitiinikuoren ja varsinaisesti energialähteenä toimivan toukan osien suhde on parempi kuin pienemmillä madoilla. Siksi nenästä peräaukkoon (SVL) n. 15 cm pituisille ja pidemmille parta-agamille on syytä siirtyä asteittain tarjoamaan ravintokovakuoriaisista miltei ainoastaan jättijauhomatoja. Jättijauhomatojen ravintoarvoja on valitettavan vähän tarjolla, mutta viitteitä niidenkin rasvaisuuteen on (ks. esim. Grubco,Timberlinefisheries). On ehkä hyvä mainita, että urbaani legenda kertoo jättijauhomatojen voivan syödä itsensä ulos liskon mahasta, ja että tästä syystä jättimadoilta olisi leikattava leuat irti. Kyseessä on kuitenkin vain villi huhu eikä siinä ole mitään perää. Liskon vatsahapot hoitelevat kyllä madon nopeasti, oli sillä leuat tai ei.

Lokustit eli kulkusirkat (esim. Locusta migratoria, Melanopus spp.) ovat myös parta-agamien suurta herkkua. Parta-agamien näkökulmasta ilmeisen hyvän maun lisäksi ne ovat muihin kaupallisesti saataviin ruokaeläimiin verrattuna erittäin vähärasvaisia (Donoghue & Langenberg, 155, 1996) ja siten varsin terveellistä ruokaa. Ainoa haittapuoli lokusteissa on se, että ne ovat melkoisen kalliita, hintahaarukka on n. 50 snt-1,5 €. Lokustit ovat kuitenkin melko näyttäviä hyönteisiä, joten niiden viljelemistä kannattaa ehdottomasti harkita. 

Vähemmän terveellisiä makupaloja ovat vahakoisan toukat, (Galleria mellonella), joskin silloin tällöin syötettynä ne puolustavat kyllä paikkaansa ruokavalioon tervetulleena vaihteluna. Vahakoisat ovat kuitenkin hirvittävän rasvaisia ja myös niiden proteiinipitoisuus on toisten lähteiden mukaan hyvin matala. Lisäksi liskot helposti rupeavat nirsoilemaan muun ruuan kanssa, jos saavat paljon näitä toukkia. Tästä syystä on viisasta tarjota niitä vain kerran tai pari kuukaudessa ja silloinkin vain muutamia kerrallaan. Vähän syötettynä vahakoisarasia kestää pitkään ja lisäksi viljelmä homehtuu suljetussa purkissa helposti, joten säilyyyyden parantamiseksi vahakoisat kannattaa laittaa jääkaappiin säilöön. Tällöin ne eivät koteloidu niin nopeasti ja sinulla on enemmän aikaa syöttää ne pois. Kotelot on muuten helppo avata saksilla varovasti päästä ja kaivaa esim. pinseteillä kotelostaan ulos.

Myös erilaisia torakoita (Esim. Blaptica dubia, Gromphadorhina portentosa) voi parta-agamille tarjoilla mainiosti. Torakoita on kohtalaisen vähän tarjolla eläinkaupoissa mutta niiden viljely on hyvin helppoa ja vaivatonta. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että torakat nyt ovat jo itsessäänkin varsin kiinnostavia eläimiä. Torakoidenkin ravintoarvoista on varsin vähän tietoa saatavilla, mutta esimerkiksi "amerikantorakka" (Periplaneta americana)vaikuttaisi olevan vähärasvaisena hyvinkin terveellistä ruokaa (Allen & Bernard 1997).

Silloin tällöin voi parta-agamille tarjota myös pakastettuja hiiren poikasia, nk. "pinkkejä".  Sinänsä vastasyntyneen (1,5 g) hiiren ravintoarvot parta-agamia silmälläpitäen ovat varsin hyvät, mutta jo n. 4 päivää vanhalla, 4 grammaisella hiirellä jopa n. 70% kaloreista tulee rasvasta (Donoghue & Langenberg, 154, 1996). Voimakkaan rasvan osuuden lisääntymisen vuoksi pinkkien kanssa on mielestäni syytä olla varovainen ja tarjota niitä vain silloin tällöin. Kiistämättä kuitenkin esim. munineille naaraille ne tuovat oivaa lisäpotkua ravintoon tilanteessa, jossa naaraalta on mennyt suuri määrä energiaa munien tuottamiseen. 

Yllämainittujen kaupallisesti saatavilla olevien hyönteisten lisäksi kesällä kannattaa hyödyntää ulkoa saatavia hyönteisiä niin paljon kuin suinkin jaksaa. Karvaiset ja pistävät toukat ja hyönteiset on syytä jättää pyydystämättä, mutta muutoin kaikki kelpaavat. Jos oikein reipashenkiseksi heittäydyt, voit ottaa tavoitteeksi sen, että kesäaikaan et osta yhden ainutta hyönteistä kaupasta.

Syöttäessäsi hyönteisiä, on eräs asia ehdottomasti pidettävä mielessä. Liian suuret hyönteiset saattavat aiheuttaa parta-agamalle takaraajahalvauksen, joka usein johtaa kuolemaan. Tämä riski on erityisesti ongelma poikasille ja ruokaeläimen koon merkitys vähenee liskon vanhentuessa. Oletettavasti halvauksen syynä on se, että liian suuri ja huonosti pureskeltu ruokaeläin painaa parta-agaman selkärankaa vaurioittaen selkäydintä (jossa siis hermot kulkevat). 

Hyvä peukalosääntö ruuan koolle on, että ruokaeläin ei saisi olla pidempi kuin liskon silmien väli on. Erityisesti sirkkojen kohdalla on syytä olla tarkkana tämän säännön kanssa. Nuorten aikuisten kohdalla voit alkaa hieman luistamaan jättijauhomatoja antaessasi tästä säännöstä, tarpeeksi pieniä jättijauhomatoja em. ohjeen mukaan kun on lähes mahdotonta löytää. Älä kuitenkaan anna jättijauhomatoja vartaloltaan n. 14-15 cm pienemmälle liskolle.


 Kasvikset

Kuten aiemmin tulikin jo todettua, parta-agamat ovat sekasyöjiä. Hyönteisten lisäksi niille on siis tarjottava päivittäin monipuolisesti kasviksia. Periaatteessa kaikki vihannekset, mitä voit itse syödä, kelpaavat myös partiksille (toki maalaisjärkeä kannattaa käyttää, mitään jalopenoja ei partiksille pidä antaa). Anna vihanneksia heti aamupäivällä, jolloin liskolla on aikaa koko päivä tutustua salaattikupin antimiin ennen niille mieleisempien hyönteisten tarjoamista Pilko erityisesti poikasille vihannekset aivan pieneksi silpuksi, aikuselle voit tarjota jo hieman suurempiakin paloja, ehkäpä sellaisia kuin itsekin haluaisit omassa salaatissasi nähdä.

Salaattia tehdessäsi suosi kasveja, joiden kalsium-fosforisuhde (myöh. CA:P-suhde) on yli yhden, siis kasveja joissa on enemmän kalsiumia kuin fosforia. Salaatin tulisi pääosin koostua tumman vihreistä lehtevistä kasviksista ja hedelmien ja marjojen on tarkoitus toimia vain höysteenä - ne eivät saa muodostaa salaatista pääosaa. Huomioi myös, että sekä pinaatti että kaikki Brassica-suvun kasvit (kaalit) sisältävät runsaasti oksaalihappoa, joka estää kalkin imeytymistä. Vaikka siis näiden CA:P-suhteet ovat mainiot, on kaikkien kyseisten kasvien runsasta syöttämistä vältettävä. Silloin tällöin syötettyinä ne puolustavat kuitenkin erittäin hyvin paikkansa, eikä niitä ole syytä jättää kokonaan pois ruokintalistalta. 

Alla olevassa taulukossa on listattu joidenkin parta-agamille sopivien vihannesten, hedelmien ja juuresten nimet ja ravintoarvot. Mm. näitä käyttäen voit koota parta-agamallesi terveellisen salaatin. Partiksille syötettävät kasvikset eivät kuitenkaan suinkaan rajoitu vain taulukossa mainittuihin. 

Vihannekset

Vihannes

Englanninkielinen nimi

 

Tieteellinen nimi    

CA:P 

Proteiinia

 (g/100g)

Hiilihydr.

 (g/100g)

Rasvaa  

(g/100g)

Energiaa  (kcal/100g)

Itu (sinimailanen, mungpapu)

Beansprouts average, alfalfa, mungo bean

Medicago sativa, 

Vigna mungo

20:0

4,0

2,6

0,7

33

Jäävuorisalaatti

Iceberg lettuce

Lactuca sativa var. capitata

1,4:1

1,1

0,8

0,2

10

Kesäkurpitsa

Squash/Zuccini

Cucurbita pepo

0,5:1

0,6

2,5

0,1

13,3

Kiinankaali

Chinsese cabbage 

Bok-Choy

Brassica pekinensis

1,2:1

1,6

2,2

0,3

18,3

Kukkakaali

Cauliflower

Brassica oleracea var. botrytis

0,5:1

1,8

2,2

0,3

19,7

Kurkku

Cucumber

Cucumis sativus

0,7:1

0,6

1,4

0,1

8,9

Kurpitsa

Pumpkin

Cucurbita pepo

1,3:1

0,7

2,8

0,1

15,3

Kyssäkaali

Kohlrabi

Brassica oleracea var. gongylodes

1:1

1,3

4,2

0,2

24,0

Lehtikaali

Kale 

Brassica oleracea var. sabellica

1:1

1,4

3,4

0,6

24,9

Lehtisalaatti,           Lollo Rosso

Lettuce

Lactuca sativa var. crispa

1,4:1

1,1

0,8

0,2

10,0

Lehtiselleri

Celery, Stem

Apium graveolens

1,2:1

1,1

1,1

0,2

10,8

Paprika (keltainen, punainen, vihreä)

Sweetpepper  (yellow, green, red)

Capsicum annuum

0,3:1

0,9

4,5

0,4

25,6

Parsa

Asparagus

Asparagus officinalis

0,4:1

2,9

2,0

0,6

17,7

Parsakaali

Broccoli

Brassica oleracea var. italica

0,5:1

4,6

1,9

0,3

29,4

Persilja

Parsley

Petroselinum crispum

1,9:1

1,4

1,1

0,2

12,0

Pinaatti

Spinach

Spinacia oleracea

2,9:1

1,9

0,4

0,3

10,9

Punakaali

Red cabbage

Brassica oleracea var. capitata "f. rubra"

1,2:1

1,6

3,5

0,2

22,3

Purjo

Leek

Allium porrum

0,6:1

1,8

2,4

0,2

18,9

Ruusukaali

Brussel sprout

Brassica oleracea var. gemmifera

1:1

1,4

1,9

0,5

18,1

Sinimailasen itu

Alfalfa, Sprout

Medicago sativa

0,5:1

4,0

0,3

0,7

31,1

Tilli

Dill

Anethum graveolens

2:1

1,4

1,0

0,8

16,9

Tomaatti

Tomato

Lycopersicon esculentum

0,3:1

0,6

3,8

0,3

21,3

Valkokaali, keräkaali

White cappage

Brassica oleracea var. capitata "f. alba"

1:1

1,2

3,4

0,2

21,1

Vihanneskrassi

Garden cress

Lepidium sativum

0:0

1,4

0,7

1,4

21,0

Juurekset

Juures

Englanninkielinen nimi

Tieteellinen nimi

CA:P

Proteiinia

 (g/100g)

Hiilihydr.

(g/100g)

Rasvaa  

(g/100g)

Energiaa   

(kcal/100g)

Juuriselleri

Celery root

Apium graveolens var. rapaceum

0,5:1

1,3

4,6

0,2

25,5 

Lanttu

Rutabaga/Swede

Brassica napus var. napobrassica

0,9:1

1,0

4,6

0,3

25,40

Nauris

Turnip

Brassica rapa

0,7:1

1,0

4,2

0,3

23,8

Palsternakka

Parsnip

Pastinaca sativa

0,5:1

1,3

6,2

0,4

33,9

Porkkana

Carrot

Daucus carota

07:1

0,6

5,3

0,2

26,6

Retiisi

Radish

Raphanus sativus var. sativus

1:1

1,4

2,0

0,1

14,6

Hedelmät

Hedelmä

Englanninkielinen nimi

Tieteellinen nimi 

CA:P

Proteiinia (g/100g)

Hiilihydr.

(g/100g) 

Rasvaa  (g/100g)

Energiaa  (kcal/100g)

Ananas

Pineapple

Ananas comosus

1,5:1

0,5

11,0

0,4

58,3

Appelsiini

Orange

Citrus sinensis

2,3:1

0,6

8,9

0,3

43,1

Aprikoosi

Apricot

Prunus armeniaca

2,8:1

1,1

23,0

0,1

100,6

Avocado

Avocado

Persea americana

0,5:1

2,6

1,1

19,4

195,0

Banaani

Banana

Musa sapientum

0,27:1

1,1

18,3

0,4

83,6

Hunajameloni

Honeydew

Cucumis melo

0,3:1

0,6

7,0

0,1

30,4

Kiivi

Kiwi

Actinidia chinensis

0,7:1

0,0

7,1

0,6

34,1

Kirsikka

Cherry

Prunus avium L., 

Prunus cerasus L.

1,1:1

0,9

11,5

0,1

51,2

Luumu

Plum

Prunus domestica

0,8:1

0,8

8,4

0,3

40,1

Mandariini

Mandarin

Citrus reticulata

2,3:1

0,5

8,3

0,3

38,5

Omena, kotimainen

Apple (.finnish)

Malus domestica

0,6:1

0,2

8,3

0,1

37,0

Omena, ulkomainen

Apple

Malus

0,6:1

0,2

9,4

0,1

41,1

Persikka/Nektariini

Peach/Nectarine

Prunus persica, prunus persica var. nectarina

0,4:1

1,1

7,8 

0,3

39,0

Päärynä

Perry

Pyrus communis

0,8:1

0,3

8,0

0,1

34,7

Verkkomeloni, Cantaloupmeloni

Musk melon/Cantaloupmelon

Cucumis melo var. cantalupensis/reticulata

1,5:1

0,6

12,4

0,0

55,0

Vesimeloni

Water melon

Citrullus lanatus

0,7:1

0,9

7,1

0,1

33,5

Viinirypäle

Grape green

Vitis vinifera L

0,5:1

0,7

7,9

0,4

41,2

LÄHDE: Kansanterveyslaitos (http://www.ktl.fi/fineli/fgs_byn.html)

Myös kasvisten osalta kannattaa kesäaikaan hyödyntää luonnon antimia. Partisten syötäviksi kelpaavat kaikki sellaiset kasvikset, jotka eivät ole myrkyllisiä. Kannattaa siis ottaa kasvio käteen ja lähteä etsiskelemään ruokaa ulkoa. Mm. puiden lehdet, voikukka, apila, ratamo ovat mitä mainiointa ruokaa mutta älä missään nimessä tyydy vain näihin. Tarvittaessa kasvin myrkyllisyyden voi tarkistaa myös myrkytystietokeskuksen sivuilta, jos tietoa ei kasvioosi ole painettu. 

 

kakka salaatissa 

Kuva:  Joskus parta-agamat eivät ole tyytyväisiä salaatin makuun. Tällöin ne lisäävät siihen itse omaa kastikettaan...


Kuinka paljon ruokaa?

Ravinto luonnossa

Parta-agamien ravinnosta luonnossa on olemassa valitettavan vähän täsmällistä tietoa. Joitakin hajanaisia viittauksia parta-agamien luonnolliseen ravintoon kirjallisuudesta kuitenkin löytyy.  Esimerkiksi Raymond Hoser (1997) kirjoittaa:

"In the wild diet is varied and this also varies with locality and time of year. Victorian herpetologist, Fred Rossignoli noted that most wild Pogona vitticeps seen by him seemed to have eaten mainly seeds. That observation was based on looking at their faeces. I have noticed that at certain times of year in some areas, that beetles feature prominently in their diet. These lizards are known to feed on flowers and other vegetable matter, yellow Dandelions being a frequently quoted item (e.g. Kennerson and Cochrane, 19811)" 

1Viite alkuperäistekstissä

Yllä kirjoitetun perusteella voitaneen todeta, että parta-agamat ovat sekasyöjiä ja että hyönteisten ja kasvisten osuudet ruokavaliosta todella vaihtelevat vallitsevien olosuhteiden mukaan. Toistaiseksi lienee kuitenkin verrattain epäselvää kuinka ja minkä seurauksena parta-agamien ravinto vaihtelee vuoden aikana ja elinalueittain. 

Ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia ravintosuosituksissa terraario-oloissa

Parta-agamien ravintosuositukset terraario-oloissa ovat kovin ristiriitaisia. Toisaalta usein esitetään arvioita, että jopa 90% aikuisen ruuasta tulisi olla vihanneksia.  Toiset puolestaan suosittelevat, että kasvisten tulisi kattaa n. 1/3:n ravinnosta. 

Nämä suositukset hyönteisten ja kasvisten suhteesta eivät ole ongelmattomia. Ensimmäinen ongelma näistä prosenteista syntyy siitä, että ne ilmoittavat siis aina vain sitä suhdetta, missä suhteessa annetaan kasviksia ja hyönteisiä. Jos vaikka päätämme antaa suhteessa 1:1 (50% ja 50%) hyönteisiä ja kasviksia, voimme antaa vaikkapa yhden jättijauhomadon viikossa ja peukalonpään verran salaattia, jolloin olemme antaneet hyönteisiä ja kasviksia suhteessa 1:1. Tai sitten voimme antaa joka päivä monta kymmentä jättijauhomatoa ja vastaavan verran salaattia, ja taas pidämme yllä samaa suhdetta. Kuten kaikki voivat varmasti ymmärtää, eläimen kannalta ei ole lainkaan sama kumman näistä mainituista vaihtoehdoista se syö - vaikka suhdeluku samana pysyisikin.

Toinen ongelma suhteiden kanssa on se, että miltei koskaan ei mainita missä mittayksikössä suhteista puhutaan (mikä puolestaan monissa tapauksissa kielinee siitä, että puhuja ei ole erityisemmin perehtynyt asiaan vaan toistaa niitä lukuja, joita "joku joskus" on sanonut). Selvennykseksi otetaanpa pieni esimerkki.  Jos pitäydymme edelleen suhdeluvussa 1:1, ja päätämme tarjota liskolle ruokaa painon mukaan. Tällöin esimerkiksi voisimme antaa 10 grammaa jättijauhiksia ja 10 grammaa salaattia. 10 grammaa salaattia vastaisi noin kahta ruokalusikallista valmista sekasalaattia, ja 10 grammaa jättijauhomatoja vastaisi n. 18:aa matoa. Jos taas haluamme puhua ruuan suhteista tilavuuden mukaan, niin tällöin 18:aa matoa vastaava salaattimäärä olisi 1 ruokalusikallinen, mutta se painaakin vain 5 grammaa. Tämän ohjeen mukaisesti siis syöttäessäsi suhteessa 1:1 ruokaa tilavuudenmukaan, syötät grammoissa mitattuna puolet vähemmän salaattia verrattuna tilanteeseen, jossa kokoat ruuan suhteessa 1:1 painon mukaan Ja taas voinemme todeta, että liskon ravinnonsaannin kannalta nämä erot tuskin ovat yhdentekeviä.

Ja sitten on vielä kolmaskin ongelma. Ylipäänsä parta-agamien ravinnosta on hyvin vähän tieteellisiä julkaisuja, joten kovin suurta lähdemateriaalia ei ole tarjolla. Ja siitäkään vähästä ei kaikkea ole vielä hyödynnetty. Partisten terraarioravinnossa on mm. kokonaan ohitettu siemenet, joita yllä lainatussa tekstissä on kuitenkin ulosteanalyyseissa löytynyt huomattava osa kokonaisravinnosta (tosin siemenet saattavat myös olla ulosteessa yliedustettuna huonon sulavuutensa vuoksi). Tämä on sinänsä erikoista, koska esimerkiksi piikkihäntäagamilla, Uromastyx sp., peipoille tarkoitettujen siementen syöttäminen on varsin yleinen käytäntö. Eikö siis olisi mielekästä syöttää siemeniä myös parta-agamille? Koska en ole simenten syöttöä itse kokeillut enkä tiedä oikeastaan kenenkään muunkaan kokeilleen, en tohdi minäkään tässä lähteä niitä suosittelemaan (siementen syönnissäkin on siis vaaransa, esim. suolistotukos). Olkoon tämä kuitenkin taas yksi esimerkki siitä, että moni asia parta-agamien hoidossa kaipaa vielä tarkempaa pohdintaa. 

Jos tästä kaikesta sinulle tuli tunne, että on huolimatta partisten yleisyydestä terraariossa ei niiden ravinnosta ole ainakaan kovin helposti saatavilla hyvin argumentoitua tietoa, on tunteesi oikea. Partisten ruokavaliossa on paljon asioita, joita vielä ei tiedetä. Tällä hetkellä onkin tultava toimeen niillä tiedoilla jotka meillä on. Jokainen omistaja joutuu kuitenkin itse luomaan käsityksensä oikeasta ravinnosta oman harkintansa pohjalta. 

Energian lähteistä (proteiini, rasva ja hiilihydraatit):

Yleissääntönä voidaan todeta, että puhtaasti lihansyöjät ja hyönteissyöjät saavat energiansa proteiinista ja rasvasta, kun taas kasvissyöjät hyödyntävät kasviksissa olevia hiilihydraatteja. Sekasyöjinä parta-agamien energianlähteet ovat jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta. Yleisesti sekasyöjien energiasta 15-40 % olisi hyvä tulla proteiinista, 5-40 % rasvasta ja 20-75 % hiilihydraateista. 

Yleisesti ottaen nuoret sekasyöjät tarvitsevat enemmän proteiinia ja rasvaa kasvuunsa, kun taas jo aikuiseksi kasvaneet eläimet voivat paremmin ja elävät terveellisemmin hiilihydraattipainotteisella (eli kasvis-) ravinnolla. Siten poikasten tulisi saada suhteellisesti suurempi osa energiastaan hyönteistä kuin aikuisten. Kuitenkin kiistanalaista on, paljonko hyönteisiä parta-agamalle tulisi missäkin iässä tarjota. Liiasta proteiinista varoittelevat tahot viittaavat erityisesti kohonneeseen riskiin sairastua kihtiin, mikä onkin erityisesti puhtailla kasvissyöjillä yleinen ongelma liiasta eläinperäisen proteiinin saannista. Joitakin viitteitä parta-agamienkin kihtialttiudesta on (Hauschild & Bosch, 2000), mutta tällöin kihtiin on todennäköisesti liittynyt myös pitkään jatkunut nestehukka.  Toisaalta liian vähäinen proteiinin saanti aiheuttaa ongelmia, jotka tulevat esiin yleisluontoisena huonosti pärjäämisenä, huonona kasvuna, sairausalttiutena ja aikuisilla lisääntymisongelmina (Donoghue & Langenberg, 164, 1996). 

Tällä hetkellä voimme siis vain tehdä oletuksia sopivista proteiinin määristä. Oman näkemykseni mukaan parta-agamalle tulisi antaa sen verran kehon rakennusaineita, että se kykenee kasvamaan sen perimän myöden antamaan kokoon. Samaan aikaan tämän kasvun tulisi olla mahdollisimman maltillista mutta kuitenkin niin, että ensimmäinen ehto toteutuu. 

Energiamääristä:

Varsinainen energiantarve matelijoilla on riippuvainen monesta tekijästä. Energiantarvetta lisäävät esimerkiksi liskon aktiivisuus, kasvaminen, naarailla lisääntyminen ja sairaudet. Donoghue & Langenberg (150,1996) ovat esittäneet ohjenuoraksi seuraavan taulukon matelijoiden energiantarpeista2.Taulukossa vasemmalla on merkitty eläimen paino grammoissa. Toisessa sarakkeessa vasemmalta (SMR, standard metabolic rate) on esitetty tämän painoisen eläimen keskimääräinen energiantarve (kcal/päivä) lämpötilassa 30 °C. Sarakkeet 1.1-2.5 SMR kuvaavat energiantarvetta tilanteessa, jossa eläimen energiantarve on lisääntynyt (mm. kasvu, aktiivisuus sairaudet jne.). 

Paino (g) SMR 1.1 SMR 1.25 SMR 1.5 SMR 2.0 SMR 2.5 SMR
5 .54 .60 .68. .81 1.08 2.4
10 .92 1.0 1.2 1.4 1.8 2.3
15 1.3 1.4 1.6 1.9 2.6 3.2
20 1.6 1.7 2.0 2.4 3.2 4.0
30 2.2 2.4 2.7 3.2 4.4 5.5
40 2.7 3.0 3.4 4.0 5.4 6.8
50 3.2 3.5 4.0 4.8 6.4 8.0
75 4.4 4.8 5.4 6.5 8.8 11.0
100 5.4 6.0 6.8 8.2 11 14
125 6.4 7.1 8.1 9.7 13 16
150 7.4 8.2 9.3 11 15 18
175 8.4 9.2 10 12 17 21
200 9.3 10 12 14 19 23
250 11 12 14 16 22 28
300 13 14 16 19 26 32
350 14 16 18 21 28 35
400 16 17 20 24 32 40
450 17 19 22 26 34 42
500 19 21 23 28 38 48

2Taulukko on katkaistu yläpäästä parta-agamien kokoa silmällä pitäen. Alkuperäinen taulukko löytyy kokonaisuudessaan annetusta viitteestä. 

 Punaisella merkityt luvut ovat omia arvioitani siitä, mihin kategoriaan parta-agamat kuuluvat kyseisessä painoluokassa. Arvioni lähtöajatuksena on se, että poikasina parta-agamat ovat huomattavasti aktiivisempia kuin aikuisina, ja myös aktiivisempia kuin useiden muiden matelijalajien poikaset. Tämän lisäksi energian tarvetta nostaa lajille tyypillinen poikkeuksellisen nopea kasvutahti, joka ei ole puhtaasti riippuvainen vain syötetyn ruuan määrästä. 

Jotta ylläoleva taulukko olisi sovellettavissa käytäntöön, mainittakoon, että yhden täysikasvuisen sirkan energiamäärä on n. 0,5- 1 kcal (tosin yksilötasolla vaihtelua varmastikin esiintyy). Pienen s-kokoisen sirkan energiamäärä siten on varmaankin n. 1/5-1/10 ao. määrästä. Riippuen näkökulmastasi, pienen parta-agaman ravinnosta tietty osa, esim. 50 % tulisi olla kasviperäistä, jolloin taulukon mukaan esimerkiksi 15 grammaiselle, n. 2-3 kk vanhalle liskolle tulisi syöttää  n. 1 kcal hyönteisiä (esim. pieniä sirkkoja n. 10-20 kpl?) ja 1 kcal vihanneksia. Omien kokemusteni perusteella nämä arviot pitävätkin varsin hyvin paikkansa.  

Lopuksi vielä painotettakoon, että yllä oleva taulukko on ainostaan suuntaa-antava eikä sitä pidä missään nimessä noudattaa kirjaimellisesti. Seuraa siis myös liskosi painoa silmämääräisesti, ja lisää tai vähennä ruuan määrää tarvittaessa. Erityisesti aikuisten partisten tarpeisiin taulukon esittämät arviot vaikuttavat omien kokemusteni perusteella jonkin verran suurilta, etenkin kun otetaan huomioon usein aikuisia parta-agamia vaivaavat ylipaino-ongelmat. (ks. lisää ylipaino ja liikunta-sivulta). Ole siis tarkkana ettei liskosi pääse lihoamaan. 

Tiivistelmä:

Koska todennäköisesti pääsi meni yllä olevasta informaatiosta pyörälle, on aika vetää ylläoleva yhteen. 

  • Parta-agamat ovat sekasyöjiä, ne syövät siis monipuolisesti kasviksia ja hyönteisiä. 

  • Yllä olevaa taulukkoa voit käyttää karkeana ohjenuorana ravintomääriä miettiessäsi. Älä kuitenkaan luota vain taulukkoon vaan arvioi liskosi kasvua, painon kehitystä ja vointia myös silmämääräisesti ja vaa'an avulla.

  •  Koska kasvavilla eläimillä proteiinin ja rasvan tarve on korostunut, on niille hyvä syöttää kasvun varmistamiseksi  suhteessa enemmän hyönteisiä kuin aikuisille, esim. n. 50% taulukossa esitetystä energiantarpeesta. Käytännössä siis n. viitisentoista sirkkaa/pvä

  • Aikuisille taas tarjotaan suhteessa vähemmän hyönteisiä, käytännössä n. 1-2 hyönteistä/päivä ja välillä ei lainkaan. Hyönteismäärää vähennetään tasaisesti viimeistään 6:n kk:n iästä lähtien.

  • Salaattia tarjotaan kaiken ikäisille joka päivä. Jos salaatti ei meinaa tehdä kauppaansa, vähennä hyönteismäärää pakottaaksesi liskon myös rehujen ääreen.


Vitamiinilisäys

Koska terraario-oloissa kasvatettaville liskoille ei mitenkään voida syöttää täsmälleen samaa ruokaa kuin ne söisivät luonnossa, jää samalla joitakin tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita liskolta saamatta pelkän ravintonsa mukana. Tästä syystä parta-agamien ruokavalioon joudutaan lisäämään vitamiineja ja hivenaineita puutostautien, erityisesti MBD:n ehkäisemiseksi. Vitamiinien ja kalkin lisääminen toteutetaan käytännössä heittämällä hyönteiset pussiin tai kuppiin, jonka pohjalla on kulloinkin tarvittavaa jauhetta ja ravistamalla niin, että ruokaeläimet saavat itseensä pölykerroksen. Sen jälkeen ne ovat valmiita tarjoiltaviksi. 

Vitamiinilisänä on parasta käyttää matelijoille tarkoitettua monivitamiinivalmistetta. Usein kuulee mainittavan, että parta-agamat ovat allergisia tai muutoin yliherkkiä A-vitamiinille ja että tästä syystä parta-agamille ei saisi tarjota A-vitamiinia tässä muodossa. Oletettavasti tämä tieto ei kuitenkaan pidä paikkansa. On totta, että rasvaliukoisena vitamiinina A-vitamiiniakin voidaan yliannostella, ja siten on hyvä suosia vitamiineja, joissa A-vitamiini on korvattu sen esiasteella, betakaroteenilla (esim. Herptivite). Liskon elimistö nimittäin itse muodostaa betakaroteenista A-vitamiinia mutta se muodostaa sitä vain tarvitsemansa määrän ja siten yliannostuksen vaaraa ei ole. Valitettavasti Suomessa on kuitenkin melko huonosti tällaisia vitamiineja myynnissä, joten usein parta-agaman omistaja joutuu tyytymään muutoin hyväksi havaittuun A-vitamiinia sisältävään matelijamonivitamiiniin (esim. Nutrobal, Nektonrep). Säästeliäästi mutta riittävästi annosteltuna tämän ei pitäisi koitua kuitenkaan ongelmaksi. Suurempi ongelma on tietämättömät kauppiaat, jotka saattavat sokeasti tuijottaa tuotteen A-vitamiinittomuuteen ja samalla unohtavat, että tuotteen pitäisi olla monivitamiinivalmiste. Esim. Nekton Rep MSA ei ole monivitamiini, vaan sen sisältö koostuu kalkista, D3-vitamiinista ja hivenaineista (ks. lisätietoja Nektonin kotisivuilta). Myöskään Exo-Terran Electod3ize-jauhe ei ole monivitamiini, vaan se on jauheen muodossa oleva eläimen nestetasapainon palauttamiseen tarkoitettu tuote, joka sotketaan veteen (ks. lisätietoja Exo-Terran kotisivulta). Ostaessasi siis vitamiinia liskollesi, älä luota myyjään vaan tarkista itse tuoteselosteesta, että kyse on todella monivitamiinivalmisteesta. 

Monivitamiinin ohella parta-agamat tarvitsevat ravintoonsa lisäksi kalkkilisäystä. Tätä varten soveltuu parhaiten puhdas kalkki (kalsium karbonaatti). Puhtaana kalkkina voit käyttää apteekista saatavaa liitujauhoa tai matelijoille tarkoitettuja kalkkijauheita. Vaikka monet vitamiinivalmisteet sisältävätkin kalkkia, on mielestäni puhtaan kalkin käyttö hyödyllistä siitä syystä, että tällöin vältytään kuormittamasta elimistöä tarpeettomasti ylimääräisillä vitamiineilla. Tosin viimeaikaisen tutkimuksen mukaan myös yliannostellulla kalkilla on sivuvaikutuksensa, esimerkiksi leopardikilpikonnille (Geochelone pardalis) kalkin yliannostus aiheuttaa pehmytkudosten (esim. sydän, keuhkot, maksa, munuaiset) kalkkeutumista (Fledelius & al. 2005). Lisäksi liika kalkki estää joidenkin hivenaineiden imeytymistä. Hyönteisten pölyttämisessä kalkilla on siis syytä pitäytyä kohtuudessa. Terraarioon voi kuitenkin mainiosti laittaa varmuudeksi kalkkikupin, jossa on puhdasta kalkkia tai pestyjä keitetyn kananmunan kuoria. Näin lisko voi itse käydä mutustelemassa lisäkalkkia sitä tarvitessaan.

Lisää vitamiineista, mineraaleista ja niiden tehtävästä elimistöstä voit lukea esimerkiksi osoitteesta http://www.nekton.de/html/index_eng.html

Seuraavassa on yksi ehdotus aavistuksen muokattuna valitettavasti edesmenneeltä kokeneelta kasvattajalta, Bill Mearsilta, vitamiinilisäysaikatauluksi. Koska seuraava ehdotus on määriltään aika pieni, on ehdottoman tärkeää, että ruokit myös ruokahyönteiset täysipainoisesti kalkin lähdettä ( esim. maitojauhetta) unohtamatta. 

POIKASET: (0-2 KK) Pölytä hyönteiset vitamiinilla kerran päivässä kahtena päivänä viikossa, ja muina viikon päivinä kalkilla. Jätä vihannekset pölyttämättä.

NUORET LISKOT: (2 KK- 8-9 KK)) Pölytä hyönteiset joka toinen päivä. Kerran viikossa vitamiinilla ja muina kertoina pelkällä kalkilla. Älä pölytä vihanneksia.

 N. 9 KK -AIKUISET: Pölytä hyönteiset kerran viikossa vitamiinilla  ja lisäksi kerran tai pari viikossa puhtaalla kalkilla. Ole kuitenkin tarkkana, jos pienimpiäkään MBD:n oireita esiintyy, lisää kalkin määrää. Voit vaihtoehtoisesti myös laittaa vitamiinia salaattiin, jos hyönteisten pölyttäminen tuntuu vaivalloiselta. Pidä huoli kuitenkin, että liskot tällöin syövät salaatin. 


Ruokaeläinten ravitseminen, ”Olet sitä mitä syöt”

Pelkkä hyönteisten heitteleminen terraarioon ei riitä. Ruokaeläimet on hyvin ”tankattava” ennen kuin syötät niitä liskolle, sillä vain syöttämällä hyönteisille kunnon ravintoa voidaan varmistua siitä, että myös lisko saa tarvitsemaansa tasapainoista ravintoa. Esimerkiksi tarjoamalla kotisirkalle kalkkirikasta ravintoa, on sen CA:P-suhde saatu nousemaan surkeasta  0,1:1:stä 1:1:een (Allen & Bernard 1997). Tankkaamattoman hyönteisen syömistä voisikin rinnastaa vaikkapa makkaran kuoriin. Tuskinpa haluat syödä pelkkiä kuoria, jos itse makkaraakin on tarjolla…

Voit syöttää sirkoille ja madoille samoja ruoka-aineksia. Niitä ovat vehnäleseet, kauraryynit, soijajauho, kuivahiiva (hiukan) ja HYLA maitojauhe (maitojauhe sisältää hyvin kalkkia).. Lisäksi näille hyönteisille on hyvä tarjota lisäksi jauhettua kissan/koiran ruokaa ja/tai kalanruokahiutaleita. Laita sirkka/matoboksiin mieluiten kaikkia em. aineksia kerrallaan. Muutaman päivän välein näille hyönteisille on myös tarjottava jotain kosteaa ruokaa, jotta ne saavat juodakseen. Hyväksi havaittuja ovat ainakin porkkanan ja appelsiinin viipaleet.  Koska usein eläinkaupat eivät kiinnitä kunnolla huomiota ruokaeläinten ravintoon, tankkaa ostamiasi hyönteisiä vähintään 24 tuntia ennen syöttöä. Sanomattakin lienee selvää, että hyvää ravintoa tarjoamalla hyönteiset kestävät hengissä pidempään, joten pidä ruokaa niiden saatavilla koko ajan. 


Vesi

Parta-agamat saavat suuren osan tarvitsemastaan nesteestä vihanneksista ja sirkoista, joten ne eivät usein juo. Vesikuppia voit pitää terraariossa koko ajan, mutta jos liskot sotkevat vedellä koko terraarion, voi olla parasta poistaa kuppi. Toiset laittavat vesikupin muutamaksi tunniksi terraarioon joka toinen päivä.  Jos parta-agamasi ei kuitenkaan juo vesikupista, on riittävän nesteen saannin vuoksi parasta silloin tällöin (vaikka kerran pari viikossa) tarjota vettä neulattomalla ruiskulla. Kaikki liskot eivät suostu ruiskustakaan juomaan ja muutenkin harva parta-agama ylipäänsä juo ruiskulla tarjottua vettä joka tarjoilulla. Tärkeää onkin siis tarjota vettä säännöllisesti ja lisko juokoon jos siltä tuntuu. 

Niille yksilöille, joille vesi ruiskusta kelpaa, käy ruiskulla juottaminen kutakuinkin seuraavasti. 

1. Sopivan kokoiseen ruiskuun (kuvassa 10 ml ruisku) laitetaan kädenlämpöistä tai hieman viileämpää vettä ja yksi pisara laitetaan ensin liskon huulille (kuva 1).

2. Odota, että lisko nuolaisee pisaran pois jonkin aikaa mietittyään. Tarvittaessa laita uusi tippa, jos lisko ei ensimmäisestä pisarasta vielä innostu (kuvat 2 ja 3). 

3. Kun liskosi nuolaisee ensimmäisen kerran tipan huuliltaan, se yleensä nuolaisee huulia vielä uudelleen. Ole silloin valmiina ja heti kun lisko nuolaisee kerran, laita huulille uusi pisara (kuva 4). 

4. Yleensä ensimmäisen nuolaisun jälkeen janoinen lisko alkaa nuolla pisaroita yhtäjaksoisesti huuliltaan. Laittamalla ruisku oikeaan kohtaan kielen ulottuville (aavistuksen alaleuan alapuolelle) alkaa lisko itse nuolla pisaroita ruiskusta. Älä juota liskoa kerralla liikaa vaan juota mieluummin useammin ja vähän kerrallaan. Liika kerralla juotu neste saa nimittäin liskon oksentamaan. Itse pidän aikuisilla rajana n. 4 ml yhdellä juottokerralla. Välillä ruiskulla juottaessa liskolta saattaa tulla vettä/kuplia nenästä. Pidä silloin taukoa kunnes edelliset nesteet ovat menneet kunnolla alas tai lopeta juottaminen tältä kerralta.

    juo2 juo3

   
juo4 juo5 

 

  

Myös kylvettämällä voi  yrittää saada parta-agaman juomaan. Lisäksi poikasten terraarion jotakin kulmaa on hyvä suihkuttaa päivittäin (0-2 kk pari kertaa päivässä), jotta poikaset saavat pisaroista juodakseen (huomaa, että terraario tai sen pohjamateriaali ei saa kuitenkaan varsinaisesti kastua). Parta-agaman poikaset ovat nimittäin todella pieniä, ja koska ne elävät melko kuumissa oloissa, on nestehukan vaara kohonnut aikuiseen verrattuna.


Ruokaa Suomen luonnosta

Kesäisin kannattaa hyödyntää Suomen luonnon antimia. Parta-agamille kelpaavat ulkoa miltei mitkä tahansa luonnosta löytyvät hyönteiset. Kuitenkin erityisen karvaisia hyönteisiä (esim. perhosen toukat) ja pistäviä hyönteisiä (esim. ampiaiset ja mehiläiset) on syytä välttää. Hyvää sapuskaa ovat siis erilaiset muut toukat, madot, perhoset, heinäsirkat yms. Tietenkään myöskään rauhotettuja hyönteisiä ei saa kerätä.

Myös syötäviä kasveja löytyy kesällä niin paljon luonnosta, että kaupasta ei kannata ostaa yhtikäs mitään. Syötäväksi kelpaa oikeastaan mikä tahansa, mikä ei ole myrkyllistä. Kannattaa siis etsiä esimerkiksi kirjastosta sellainen kasvio (kasvikirja), jossa kerrotaan myös kasvien myrkyllisyys tai myrkyttömyys. Tai jos tunnet kasvit erityisen hyvin, voit vain tarkistaa niiden myrkyllisyyden myrkytystietokeskuksen sivuilta. Erityisesti voikukkia kannattaa kuitenkin suosia, sillä niitähän parta-agamat syövät myös luonnossa (Kennerson & Cochrane, 1981). Kannattaa myös selata maakilpikonna-aiheisia sivuja ja mikäli mahdollista, lyöttäytyä jonkun maakilpikonnaharrastajan matkaan. Kilpikonnan hoidolle omistautuneet  henkilöt ovat usein nimittäin mainioita oppaita luonnon antimien ääreen. Ja luonnollisesti talvea varten voit varautua kuivaamalla ja pakastamalla varastoon liudan erilaisia kasveja. 

Mikäli keräät ruokia talojen pihoilta, varmista, että pihalla ei ole käytetty  myrkyllisiä torjunta-aineita. Ja parempi on varmaankin jättää naapurin ruusupuskatkin rauhaan...


 

Lähteet

Bernard, J. B. & Allen, M. E. (1997).Feeding captive insectivorous animals: nutritional aspects of insects as food. Nutrition advisory group handbook, Fact Sheet 003. 

Donoghue, S. & Langenberg, J.  (1996). Nutrition. Teoksessa Mader, D. R. (toim.), Reptile medicine & surgery. (ss. 148-174). Philadelphia: W.B. Saunders company

Fledelius B, Jorgensen G. W., Jensen, H. E., & Brimer, L.(2005). Influence of the calcium content of the diet offered to leopard tortoises (Geochelone pardalis). Veterinary  Record 156:831-835

Hauschild, A. & Bosch H. (2000). Bearded dragons and frilled lizards. Matthias Schmidt Publications. Germany.

Hoser, R. (1997). Pogona - from an australian perspective. Reptilian magazine, 5(2), 27-41