Terraario

 

Terraario

Terraarion sijoittaminen

Parta-agaman terraarion voi sijoittaa miltei minne vain huoneistoon kunhan pitää vain mielessä sen, että terraarioon ei saa kohdistua suoraa auringonpaistetta (ylikuumenemisen riski, vrt. kesällä auringonpaisteessa seisova auto). Koska parta-agamat seuraavat mielellään ympäristöä ja sen tapahtumia, voi olla hyödyksi sijoittaa terraario kodissa sellaiseen huoneeseen, jossa vietetään muutoinkin paljon aikaa. Tietysti samaan aikaan on pidettävä kuitenkin kohtuus mielessä, jatkuvasti rauhattomalle paikalle ei terraariota kannata laittaa. Usein esimerkiksi perheen olohuone on mitä mainioin paikka tälle komistukselle, mutta toki rauhallisemmatkin huoneet kelpaavat. Jos terraario on esim. olohuoneessa, jossa valot ovat ihmisiä varten päällä terraarion valojen sammumisen jälkeen, kannattaa terraario peittää esim. lakanalla tai vastaavalla.


Koko  

Parta-agamat viettävät luonnossa aikansa oksilla, kivillä ja aidoilla kököttäen ja ruokaa ympäristöstä tähyillen. Vaikka siten parta-agamat ovatkin elintavoiltaan kohtalaisen vähän liikkuvia, ovat ne paikoin erittäinkin runsaasti liikkuvia sille päälle sattuessaan. Toisaalta on myös muistettava, että liian pienissä tiloissa asutettuna parta-agamat eivät takuulla ole vilkkaita, vaan vain makaavat, mulkoilevat ja lihovat tilan puutteen vuoksi. Jo tästä syystä parta-agamilla on oltava riittävän tilava terraario. Pieneen terraarioon on myös vaikeampi luoda riittävän suuria lämpötilan vaihteluita. Parta-agaman terraariossa ei nimittäin riitä, että terraariossa on  lämpimiä kohtia, sieltä on löydyttävä myös viileitä kohtia. Käytännössä näiden viileämpien alueiden järjestäminen on äärimmäisen hankalaa, ellei jopa mahdotonta liian pienissä terraarioissa. Älä siis haksahda joidenkin eläinkauppojen ideaan siitä, että liskoa voi pitää pienessä terraariossa (eräs kauppa sanoo puolimetriä kertaa metri!) koska sitä voidaan pitää vapaana päivittäin. Vaikka lisko näin saisikin riittävän määrän liikuntaa, on lämpötilojen kanssa vielä ongelmat edessä. Osta siis kerralla riittävän tilava terraario, edellä mainittujen syiden lisäksi suuret terraariot on helpompi sisustaa näyttävän näköisiksi. Liian suurta terraariota tai elintilaa et pysty parta-agamille järjestämään!

Vaan mikä sitten on riittävän tilava? Kahdelle parta-agamalle soveltuu minimissään terraario, jonka pohjapinta-ala on 150 cm x 60 cm. Korkeutta terraariossa tulisi olla vähintään 50 cm, sillä parta-agamat kiipeilevät mielellään oksilla ja muilla tasoilla oleillen lähes koko ajan hieman maan pinnan yläpuolella. Vaikka terraarioon asutettaisiin vain yksi lisko, ei yllämainituista mitoista ole juuri tinkimistä. Ja mitä suurempi terraario on, sen parempi.

Poikasten terraario voi olla hieman pienempi, tosin tämä riippuu toki poikasesta. Aivan pienet, n. pari kuuta vanhat voivat oleilla vaikkapa 40 x 60 cm kokoisessa terraariossa, ja kun ne aikansa kasvavat, ne siirretään suurempaan terraarioon. Toiset kasvattajat suosittelevat poikasten pitämistä pienemmissä tiloissa, jotta esim. ruoka löytyy helpommin ja lisko ei katoa pieneen terraarioon niin helposti, toiset taas laittavat pienetkin poikaset oikopäätä lopulliseen terraarioonsa. Ostamalla ensin pienen terraarion poikaselle kulutat vain hukkaan rahojasi, sillä 6-12 kuukauden sisällä joudut kuitenkin ostamaan täysimittaisen terraarion. Vaikka siis haluaisitkin pitää pientä poikasta pienemmässä tilassa, suosittelen siltikin ostamaan täysimittaisen terraarion heti aluksi. Suuren terraarion voi nimittäin aina rajata pienemmäksi esimerkiksi pahvilaatikon seinällä, plexillä tai muulla sopivaksi katsomallasi materiaalilla. Näin säästät rahojasi ja kertahankinnan jälkeen Sinun ei tarvitse enää murehtia väistämättä edessä olevaa investointia.


Terraarion materiaali 

Varsinaisen terraarion materiaalilla ei ole juurikaan väliä. Lasiset terraariot liukuovilla maksavat n. 400 euroa (hinnat toki vaihtelevat, kysele tarkemmin hintoja eläinkaupastasi) ja ne ovat erittäin näyttävän näköisiä. Lasiset terraariot ovat kuitenkin aika painavia eivätkä ymmärrettävästi kestä kovia kolhuja. Omien kokemusteni pohjalta olennaisin haitta lasisissa standarditerraarioissa liittyy ilmanvaihtoon; Sitä on vaikea jälkikäteen enää lisätä, ja jos ilmanvaihto alkujaan on liian pieni, on riittävää lämpötilojen vaihtelua vaikea luoda terraarioon. Jos siis ostat lasiterraarion, suosittelen teettämään sellaisen, jossa (ei maksa välttämättä yhtään enempää)  koko katto on tehty reikälevystä ja/tai että sinne on sijoitettu normaalia suurempi ala reikälevyä ilmanvaihdon parantamiseksi. Näihin levyihin on sitten helppo kiinnittää myös tarvittavat lamput. 

Akvaariot soveltuvat myös parta-agamien asumuksiksi mutta niihin on ehdottomasti tehtävä kansi. Vaikka parta-agamat näyttävät kömpelöiltä, ne ovat hämmästyttävän hyviä hyppijöitä erityisesti pieninä ja varmasti keksivät keinon paeta terraariostaan. Akvaariota käytettäessä on myös varmistuttava, että ilma vaihtuu aina terraarion pohjalla asti. Käytännössä akvaariosta on syytä joko poistaa päätylasi ja korvata ainakin osa siitä ilmaa läpäisevällä materiaalilla (esim. reikälevy).  Jotkut ovat myös asentaneet tietokoneen tuulettimia terraarion yläosiin, jotka sitten kierrättävät ilmaa pohjalla. Mikäli päädyt lasiterraarioon tai akvaarioon, peitä terraariosta mieluiten kolme seinää (mutta jätä toki tuuletusaukot peittämättä), sillä lisko voi stressaantua joutuessaan kokolasiseen terraarioon, jonka kaikki sivut ovat läpinäkyviä.

Mikäli terraarion sivuilla on reikälevystä tai muista ritilöistä tehdyt tuuletusaukot, on liskon kiipeily niissä estettävä (Kuva 1). Parta-agamien kynnet ovat nimittäin melkoisen pitkät ja koukkumaiset, ovathan ne muovautuneet oksilla kiipeilyä varten. Kun nämä koukkumaiset kynnet ovat reikälevyn rei'issä ja liskolta sattuukin vaikka etujaloista ote pettämään, jäävät takajalat ikävästi loukkuun reikiin ja helposti joko murtuvat tai lähtevät sijoiltaan liskon tippuessa. Helpoin ratkaisu lienee kapeahkojen hyllyjen (n. 10-15 cm leveiden) rakentaminen ritilöiden eteen niin, että ne ovat puolessa välissä reikälevyä. Tällöin lisko ei voi kiivetä reikälevyä pitkin, mutta pääsee kuitenkin hieman ylemmäs lämmittelemään hyllyn päälle.

 ritilassa kiipeileva lisko

Kuva 1: Tämä kiipeilyleikki voi päättyä ikävästi. Liskon tippuessa kynnet jäävät ritilään helposti kiinni, jolloin koko liskon paino rojahtaa äkkiä yhden tai kahden raajan varaan. Sanomattakin on selvää, että tällöin loukkaantumisen vaara on suuri. 

Terraarion voi myös tehdä itse. Jos sinulta löytyy tarpeeksi urheilumieltä, voit vesivanerista nikkaroida itse terraarion ja laittaa siihen sitten mieleisesi liukuovet  Hieman laiskempi henkilö voi muuntaa jonkun kaapiston, laatikoston, tv-tason tai vastaavan terraarioksi poistamalla hyllyt ja asentamalla liukuovet. Katosta ja sivuilta poistetaan tällöin osa seinistä ja korvataan jälleen, yllätys, yllätys, esim. reikälevyllä riittävän ilman vaihdon takaamiseksi. Muista kuitenkin paloturvallisuus, lamput saattavat kuumentua joskus yllättävänkin paljon ja herkästi syttyvien materiaalien lähellä ne saattavat aiheuttaa ikävyyksiä. Useimmat (?) moiset laatikostot ovat sisäpuolelta käsittelemättömiä, mutta jos näin ei ole, mieti tarkkaan soveltuuko se liskon asumukseksi sellaisenaan vai pitäisikö sisus esimerkiksi hioa ennen terraarioksi muuntamista. Mikäli käytät puista terraariota, on pohja syytä peittää jollain helposti puhdistettavalla ja nestettä hylkivällä materiaalilla, esim. plexillä tai venelakalla. Parta-agamat nimittäin ulostavat reippaita määriä ja mikäli alusmateriaali läpäisee vettä, imee puuterraarion pohja sisäänsä tuon liskosta poistuvan nesteen ja terraariota on lähes mahdotonta saada enää puhtaaksi. Lasiterraarioihin verrattuna puuterraariot ovat kevyempiä, eivät yhtä särkyviä ja usein halvempia. Niiden seinille on myös helpompi kiinnittää parta-agaman tarvitsemia kiipeilypuita. Ongelmana on, että luultavasti joudut itse sen nikkaroimaan tai ainakin keksimään jonkun, joka tekisi työn puolestasi. Terraarion tekeminen on kuitenkin helppoa ja onnistuu kyllä varmasti jokaiselta, joka projektiin vain haluaa ryhtyä. Vesivaneria voi olla myös hankala löytää muun värisenä kuin tumman ruskeana, mutta kun tarpeeksi jaksaa soittaa liikkeitä läpi, löydät sitä kyllä varmasti muunkin värisenä. 


Valaistus 

Parta-agamat tarvitsevat päiväaktiivisina eläiminä paljon oikeanlaatuista valoa terraarioonsa. Perinteisissä terraarioissa puhtaasti valon tarjoaminen hoituu helpoiten päivänvalon spektriä jäljittelevillä päivänvaloloisteputkilla. Nämä päivänvaloloisteputket eroavat siis tavallisista loisteputkista siten, että niiden värilämpötila on n. 6000 K, siis huomattavasti kylmempi verrattuna tavallisesti huoneistoissa käytettyihin loisteputkiin. Meidän omistajien silmissä tällaisen lampun väri näyttäytyy normaalisti huoneistossa käytettyä loisteputkea valkoisempana1. Tällaisesta lampusta tulevan valon väri ei välttämättä ole ihmissilmälle kovinkaan miellyttävä, mutta kirkkaaseen ja luonnolliseen valoon sopeutuneille parta-agamille se on ainoaa oikeaa valoa. Päivänvaloputkia saat mistä tahansa hyvin varustetusta tavaratalosta, rautakaupasta tai sähköliikkeestä. Myös eläinkaupat myyvät näitä lamppuja, mutta niiden hinnat ovat usein selvästi korkeammat muihin liikkeisiin verrattuna. 

Varsinaista valoa tuottavan loisteputken rinnalle tarvitsevat parta-agamat terraarioonsa ehdottomasti myös vähintään yhden laadukkaan UVB-säteitä (ultravioletti-B) tuottavan loisteputken. Suomen herpetologisen yhdistyksen tuella tehdyssä UV-lampputestissä parhaaksi UV-lampuiksi todettiin ZooMedin ReptiSun 5.0 UVB, toiseksi testissä tuli Narvan Reptilight ja kolmanneksi Rolf. C. Hagenin valmistama Exo-Terra Repti Glo 8.0 (Lindgren, 2004). UVB-säteilyn ansiosta lisko kehittää D3-vitamiinia, joka puolestaan vaikuttaa kalkin imeytymiseen2. Juuri kalkin imeytymisen kannalta UVB-säteily on elintärkeää. Nämä loisteputket säteilevät myös UVA-säteitä, joka vaikuttaa mm. liskon aktiivisuuteen, ruokahaluun ja lisääntymiskäyttäytymiseen. 

Koska UVB-säteet eivät käytännössä läpäise juurikaan lasia, on nämä putket asetettava terraarion sisäpuolelle. Loisteputkien pituus on mielestäni paras valita niin, että ne kattavat suurimman osan terraarion pituudesta mutta kuitenkin niin, että toiseen päähän terraariota jää n. 30-40 cm pituinen varjoisa alue. Siten liskolla on mahdollisuus päästä myös viileämpään varjoon niin halutessaan. Lisäksi loisteputkien on oltava enintään neljänkymmenen sentin päässä liskosta, sillä UVB-säteiden määrä siitä eteenpäin laskee niin alhaiseksi, ettei putkista enää ole juurikaan hyötyä. Parta-agamien ollessa kyseessä toimivin ratkaisu on asentaa loisteputket terraarion kattoon ja sen jälkeen laittaa sopivasti kiipeilyoksia lamppujen alle niin, että lisko pääsee lähelle näitä lamppuja. Muistathan, että UVB-putki on vaihdettava 6-12:n kuukauden välein, sillä sen teho vähenee ajan mittaa. 

Valoja on syytä pitää keskikesällä päällä n. 14 tuntia, ja pitkin syksyä voi valaistusaikaa lyhentää vähitellen, vaikka esim. vartti per viikko, kunnes joulun tienoilla valot ovat lyhimmillään, n. 10 tuntia päällä päivässä. Ja keväällä talvilevon jälkeen päivän pituutta vastaavasti lisätään n. 15 minuutin viikkovauhtia. Jos terraario sijaitsee huoneessa, jossa on elämää valojen sammumisenkin jälkeen, on terraario syytä peittää tummalla lakanalla tai vastaavalla, jottei liskojen unet turhia häiriinny ympärillä syttyvistä ja sammuvista valoista ja liikkeestä. Aina kun ressukat eivät oikein tajua mennä suojaisaan piiloon nukkumaan.

Tarkemmin D3-vitamiinin muodostumisesta iholla katso Lindgren, J., (2004). UV-lamput terraariokäytössä: Spektrin ominaisuudet ja D3-vitamiinin muodostus ihossa UVB-säteilyn avulla. Herpetomania, 3-4, 5-12.

2  Valon ja lamppujen eri ominaisuuksista kannattaa lukea lamppuvalmistajien sivuilta, esim. OsramPhilips ja GE


Lämmitys 

Parta-agamien terraariossa on oltava selkeät lämpötilanvaihtelut. Lämmönvaihtelu saadaan helpoiten järjestämällä toiseen päähän terraariota lämmittelypaikka, jossa lämpötila saisi olla n. 37 – 38° C. Poikasille voi pitää paria astetta viileämpääkin lämmittelypaikkaa, sillä ne ovat hieman alttiimpia nestehukalle. Jos terraariossa elelee useampi yksilö, on jokaisen liskon on mahduttava samaan aikaan tämän lämmittelypaikan alle, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle liskolle voi myös järjestää oman lämmittelypaikan. 

Parta-agamat ovat heliotermisiä liskoja, toisin sanoen ne paistattavat auringossa päivää säädelläkseen ruumiinlämpöään. Etenkin pidemmän aikaa viileässä olleen parta-agaman saattaa nähdä litistävän itsensä aivan litteäksi ja muuttuvan tummaksi pystyäkseen keräämään mahdollisimman paljon lämpimiä auringonsäteitä päälleen ja siten lämmetäkseen nopeammin. Lämmönsäätelyssä auttaa myös parta-agaman päälaella oleva valoa aistiva parietaalisilmä, joka osaltaan auttaa myös parta-agamaa asettumaan auringonpaisteeseen. Koska parta-agama on näin sopeutunut säätelemään lämpöään ylhäältä tulevan lämmön varassa, on mielestäni jo näiden syiden vuoksi parta-agamalle ainoa hyväksyttävä lämmönlähde myös terraario-oloissa ylhäältä päin tuleva lämmön ja valon yhdistelmä. Lisäksi alhaalta päin tulevista lämmönlähteistä erityisesti lämpökivien (keraamisia kiven jäljitelmiä, jotka lämpenevät) käyttö on monella taholla todettu vaaralliseksi, sillä ne saattavat mennä oikosulkuun suuren liskon köllötellessä pienen kiven päällä ja siten aiheuttaa vakaviakin palovammoja liskolle

Helpoin ratkaisu lämmittelypaikan järjestämiseen on laittaa tavallinen spottivalo (luultavasti  40 W riittää) terraarion sisäpuolelle, kuitenkin niin ettei lisko pääse polttamaan itseään siihen. Parta-agamat lämmittelevät mielellään hieman korkeammalla kohdalla pitäen silmällä ympäristöään, joten spotti on hyvä suunnata jollekin oksalle tai muulle terraarion lattian yläpuolella olevalle tasolle.  Kun lämmittelypaikka on asennettu toiseen päähän, laskevat lämmöt yleensä itsestään sopiviksi niin, että vastakkaiseen päätyyn muodostuu viileämpi alue. Täällä lämpötila saa laskea 24 asteen tienoille, jopa hieman allekin. Suurissa terraarioissa voi olla tarpeen asentaa lämmittelypaikat molempiin päihin. Vielä kerran painotan, että on tärkeää luoda liskolle itselleen mahdollisuus säädellä omaa lämpötilaansa, ja tästä syystä terraariossa on oltava selvästi kuumempi pääty ja myös viileämpi pääty. Yöksi liskon aineenvaihdunnan tason on saatava laskea, siis kaikki lämmön lähteet on ehdottomasti kytkettävä pois päältä yöksi (alle 16:n asteen eivät lämpötilat saisi laskea kuitenkaan yölläkään).

Lämpötilojen mittaukseen on parasta käyttää digitaalimittareita, jotka mittaavat samanaikaisesti lämmön kahdesta eri kohdasta. Näin saat kätevästi mitattua sekä viileän päädyn että lämpimän päädyn lämmöt.  Kehittyneemmissä mittareissa on myös muisti, jonka avulla voi seurata vuorokauden ylintä ja alinta lämpötilaa, mistä on hyötyä erityisesti yölämpöjä tarkkailtaessa (paitsi jos olet erityisen mieltynyt heräilemään keskellä yötä lämpömittarin lukemia katselemaan). Myös tavallinen lämpömittari menettelee, mutta pitemmän päälle digitaalimittari on kaikkein kätevin. Älä käytä teippimittareita, ne mittaavat lämmön terraarion lasista ja usein eri kohdasta kuin missä lisko on. Muutenkaan niiden luotettavuus ei ole kaikkein paras. 

Pidä lämpömittari terraariossa koko ajan, ja muista tarkistaa myös lämmittelypaikan lämpötila säännöllisesti. Ilmojen viiletessä tai lämmetessä ja spotin vanhetessa lämpötilat muuttuvat salakavalasti. 


Alusmateriaali

Alusmateriaalit ovat varmasti yksi kiistellyimmistä aiheista matelijaharrastajien kesken. Sama ongelma pätee myös parta-agamiin. Ainut asia, mistä kasvattajat tuntuvat olevan edes hieman yhtä mieltä on, että alle puolivuotiaat poikaset on syytä asuttaa talouspaperin tai sanomalehden päälle. Näin terraario on helppo puhdistaa heti, kun se likaantuu, eivätkä poikaset ahneuksissaan (ja kalkin puutettaan) syö alusmateriaalia. 

Noin puolen vuoden iässä parta-agamat voi yrittää siirtää jollekin kauniimmalle alustalle ja luonnonmukaisemmalle alustalle. Koska parta-agamat luonnossa kaivautuvat piiloon kivien ja kantojen alle piiloon yöksi, talveksi ja myös kuumimmaksi päivän ajaksi, on niille hyvä tarjota tähän luontaiseen toimintamalliin mahdollisuus myös terraariossa.  Laitettaessa liskoja uudelle alustalle ne saattavat maistella sitä hieman välittömästi, eikä vielä ole syytä huoleen (tosin riippuu toki alusmateriaalista). Jos lisko kuitenkin näyttää rupeavan syömään alusmateriaalia enemmänkin, on se syytä siirtää pikimmiten takaisin paperille tai matolle. Vatsassa sulamaton pohjamateriaali saattaa aiheuttaa suolistotukoksen, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Tämän asian kanssa ei siis ole leikkiminen. Valitettavasti täydellistä alusmateriaalia ei siis ole, ja omistajan on käytettävä omaa arvostelukykyään alusmateriaalin valinnassa. Kuten alla olevasta käy ilmi, itse kannatan tätä nykyä lannoittamattoman turpeen ja hiekan yhdistelmää sen joistakin haitoista huolimatta. Seuraava lista sisältää myös joitakin materiaaleja, joita ei ole Suomessa saatavilla. Nämäkin materiaalit ovat silti mainittuina, sillä on oletettavissa niiden saapuvan myös kotimaisiin eläinkauppoihin ennemmin tai myöhemmin.

Hiekka: Yksi suosituimmista alusmateriaaleista parta-agamilla on hieno hiekka. Paras vaihtoehto on lampsia rautakauppaan, ja ostaa hiekkapuhallushiekkaa, jonka jyväkoko on valmistajasta riippuen n. 0,1mm – 0,6 mm. Saat ostaa niitä 25 kg:n pusseissa, ja yksi pussi maksaa n. 6 euroa. Hiekkaa olisi hyvä olla terraarion pohjalla n. 5 cm, jotta liskot voivat kaivella ilman, että pohja tulee heti vastaan. Samoin ulosteiden poistaminen kokonaan on helpompaa, jos hiekkaa on tarpeeksi. On tärkeää, että hiekan joukossa ei ole  kovin suuria jyviä, ne saattavat tukkia suoliston. Tästä syystä hiekan kerääminen ulkoa on huono idea. Lisäksi itse keräämässäsi hiekassa voi olla ties mitä mömmöjä ja pöpöjä, joita tuskin haluat liskosi lähettyville. Huonona puolena hiekalla on, että se voi aiheuttaa syötynä suolistotukoksen, vaikka jyväkoko olisikin tarpeeksi pieni. Seuraile siis etenkin aluksi liskoasi tarkasti ja jos huomaat liskosi syövän alusmateriaaliaan tai ulosteissa näkyy selkeästi hiekkaa, siirrä partiksesi turvallisemmalle alustalle. Toinen huono puoli hiekassa on se, että vaikka sitä olisi kuinka runsaasti, on kaiken ulosteiden tahraamaan hiekan poistaminen hankalaa ja osa nesteestä valuu aivan pohjaan saakka. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma, terraario on vain siivottava ja alusmateriaali vaihdettava hieman tiheämmin,  esim.. 2-3 kk:n välein.  Ennen kuin laitat hiekan terraarioon, voit pestä sen (ja se on myös kuivattava, mikä viekin sitten vähän enemmän aikaa…) tai mikäli laiskottaa, kaadella hiekkaa ämpäristä toiseen parisenkymmentä kertaa ylimääräisen pölyn poistamiseksi. Itse tosin en ole enää viime vuosina vaivautunut edes pölyn poistamiseen.

Hiekan ja turpeen yhdistelmäParta-agamaterraarion pohjalla omien kokemusteni pohjalta toimii myös erinomaisesti lannoittamattoman turpeen ja hiekan yhdistelmä (sekoitussuhde n. 20 kg  hiekkaa yhtä 65 litran turvesäkkiä kohden) ja nykyisin tämä onkin mielestäni toimivin alusmateriaali parta-agamille. Erityisesti mieltymykseni perustuu seuraaviin vähäpätöisiltäkin kuulostaviin seikkoihin. 

Hiekkaan verrattuna turpeen ja hiekan yhdistelmä on kevyempää, mikä on erityisesti hyvä asia lasipohjaisia terraarioita käytettäessä, sillä ne eivät kestä loputtomasti painoa. Tästä syystä hiekan ja turpeen sekoitusta on myös helpompi laittaa paksu kerros terraarioon. Toisekseen puhtaaseen hiekkaan verrattuna turve/hiekka-yhdistelmä näyttäisi pitävän paremmin muotonsa liskon sitä kaivaessa, mikä helpottanee liskoa sen kaivautuessa mieleiselle makuupaikalleen. 

Tärkeimpänä hiekka/turve-yhdistelmän etuna puhtaaseen hiekkaan nähden pidän kuitenkin sen kantavuutta. Luonnossahan parta-agamat eivät elä suinkaan hiekka-aavikoilla vaan maaperä on kovaa ja sen päällä on vain ohut kerros irtohiekkaa ja pölyä. Siten kovasti jalkojen alla upottava hiekka ei ole kovinkaan luonnollinen alusta vaan sillä on raskas astella eikä asiaa helpota lainkaan kovalle alustalle sopeutuneiden parta-agamien verrattain pienet jalkaterät ja romuluinen ruumiinrakenne (vrt. hiekkarannalla kävelyä ja asfaltilla kävelyä). Todennäköisesti näillä tässä mainituilla seikoilla ei ole kovin suurta  merkitystä parta-agamien viihtymiseen terraariossa mutta senkin uhalla pidän nykyisin hiekan ja turpeen yhdistelmää parempana ratkaisuna kuin puhdasta hiekkaa.  

SanomalehtiAlle puolivuotiaille poikasille suositellaan paperin käyttöä alustana. Ollessaan ruuan suhteen pieniä mustia aukkoja  tulee toisesta päästä tavaraa samaan tahtiin. Paperi on halpaa ja se voidaan (ja on syytä) vaihtaa aina kun ulosteita ilmaantuu. Hirvittävän ruokahalunsa takia parta-agaman poikaset saattavat yrittää syödä lähes mitä vain (mm. kimaltelevaa kynsilakkaa ja sormuksia) joten on syytä pitää niitä tällöin alustalla jota ei voi syödä. Sen lisäksi, että sanomalehteä käytettäessä ei lisko voi harrastaa kaivelua, on sanomalehti myös jonkin verran ruman näköinen terraariossa. Näistä miinuspuolista huolimatta on sanomalehti  mielestäni ehdottomasti paras ja myös turvallisin ratkaisu poikasille. Myös karanteeniterraarioon tai loishäätöjen ajaksi sanomalehti on kätevin ratkaisu.

Matto: Jotkut käyttävät mielellään alusmateriaalina joko matelijoille tarkoitettua mattoa (Repticarpet) tai rautakaupasta tai muusta vastaavasta liikkeestä hankittua kynnysmattoa. Parasta matossa on, että lisko ei voi sitä syödä (ellei reunasta ole irtoillut lankoja, leikkaa pois ne tai polta reunat. Syötynä nämä langat ovat liskolle vaarallisia) ja siten suolistotukosten vaaraa ei ole. Sanomalehteen verrattuna matto on hieman kauniimman näköinen mutta toisaalta myös hieman vaikeampi puhdistaa. Jos ostat maton rautakaupasta, ole varovainen mitä mattoa ostat, jotkut matot saattavat sisältää liskolle vaarallisia kemikaaleja, tosin kynnysmatot kai harvemmin. Kuten jo aiemmin on mainittu, parta-agamat kaivelevat aika paljon, eikä sitä tietenkään matolla voi oikein harrastaa. Jos päädyt maton hankintaan, niin osta niitä kaksi kerrallaan. Sillä aikaa kun toinen on pesussa (nämä matot on helposti pestävissä ja kuivuvat aika nopeasti) voi toisen sujauttaa terraarioon

Huonompia ratkaisuja alusmateriaaleiksi:

Kanin pelletit: Osa kokeneista kasvattajista vannovat kanin pellettien nimeen. Saat niitä eläinkaupasta ja ne ovat siis kanin ruuaksi tarkoitettuja pellettejä. Kanin pellettien etu on siinä, että vaikka lisko niitä söisi, ne sulavat mahassa ja näin ollen suolistotukoksen vaara on hyvin pieni. Lisäksi ne imevät ulosteet hyvin itseensä, joten kaikki liskosta tulevat eritteet on helppo siivota pois. Miinusta tämä alusta saa pilaantuvuudestaan, kastuessaan se mätänee aika pian. Herkän kosteudensitovuuden vuoksi saattaa kanin pellettien käyttöön liittyä myös korostunut parta-agaman sienitulehdusten riski, jos terraarion alusta pääsee syystä tai toisesta kastumaan. Tämän vuoksi kanipellettejä käytettäessä ei terraariossa kannata pitää vesiastiaa. Voisi myös kuvitella, että tällaisella alustalla ei liskon ole kovin mukava tallustella. Huolimatta USA:n suuresta suosiosta Suomessa harvempi toistaiseksi on tähän alusmateriaaliin mieltynyt. Yllämainituista syistä johtuen en pidä tätä alusmateriaalia parhaana ratkaisuna.

Kalkkihiekka: Vaikka pakkauksessa väitetään kalkkihiekkojen (esim. Calcisand) olevan 100 % elimistössä sulavaa, ne eivät sitä kuitenkaan käytännössä ole. Sen sijaan kalkkihiekan epäillään innostavan liskoa syömään sitä mm. värinsä puolesta. Tietenkään tieteellistä tutkimusta tämän tiimoilta ei ole tehty, mutta koska kalkkihiekasta käytetään aika voimakkaita sanoja ja sen tiedetään aiheuttaneen useita suolistotukoksia, on minun mielestäni syytä pysyä erossa tästä alusmateriaalista. Jo pelkästään tuotteen väittäminen 100 % sulavaksi on mielestäni riittävä syy olla ostamatta kalkkihiekkaa, sillä tämä harhaan johtava mainonta saattaa koitua liskon kuolemaksi . Lisäksi kalkkihiekoilla on taipumus paakkuuntua tiiviiksi paakuksi kastuessaan, jolloin sen tuleminen ulos suolistosta vaikeutuu entisestään Kalkkihiekka on myös selvästi kalliimpaa verrattuna tavalliseen hiekkaan.

Corn cob: Huonoin mahdollinen valinta alusmateriaaliksi. Corn Cob on ilmeisesti maissin ytimestä valmistettua pellettiä. Jos liskosi sattuu syömään yhdenkin moisen palasen, on luultavasti ongelmia edessä. Corn Cob nimittäin kostuessaan turpoaa ja näin ollen pienenä nielty palanen paisuu liskon elimistössä ja helposti juuttuu sinne kiinni. Corn Cob ei myöskään sula elimistöön, joten kerran juututtuaan palanen on siinä ja pysyy. Mikäli joku yrittää sinulle tätä myydä alusmateriaaliksi, suhtaudu sen jälkeen skeptisesti kaikkeen mitä myyjä sinulle kertoo. Ja muista valistaa häntä tämän alusmateriaalin vaaroista!

Saksanpähkinän kuoret: USA:ssa jotkut suosittelevat alusmateriaaliksi käytettävän saksanpähkinän kuoria. Ne ovat kuitenkin teräväreunaisia eivätkä sula mahassa, joten myöskään ne eivät sovellu mielestäni parta-agaman alusmateriaaliksi.

Puuhakkeet: Eläinkaupat myyvät matelijoille alusmateriaaliksi myös puuhaketta (esim. Reptibark, Mörttiröpö).  Parta-agamia silmällä pitäen ainut puuhakkeen hyvä puoli on sen kauneus. Kuitenkin aika harvat valitsevat tämän alusmateriaaliksi parta-agamille sen ilmeisten haittojen takia: palat ovat sen kokoisia, että nieltynä ne saattavat helposti aiheuttaa suolistotukoksen. Ruokakupista karanneet sirkat kykenevät helposti piiloutumaan hakkeeseen ja karanneet ruokaeläimet saattavat jyrsiä nukkuvaan liskoon haavoja paremman ruuan puutteessa. Jos jostain  käsittämättömästä syystä joku haluaa tätä materiaalia partikselleen käyttää, on edellä mainitusta syystä liskot tällöin hyvä syöttää jossain toisessa astiassa, esim. vauvojen ammeessa tai faunaboksissa.  Puuhake imee itseensä helposti nestettä ja on siten hankala puhdistaa, joten  näinkin paljon ulostavilla liskoilla kuin parta-agamat tämä alusmateriaali alkaa pian haista.


 Terraarion sisustaminen: 

Parta-agamat ovat elintavoiltaan semiarboreaalisia eli "puolikiipeileviä", ne siis viettävät aikansa pääosin maanpinnan yläpuolella pensasmaisten puiden oksilla,  kannoilla, kivillä ja asutuksen läheisyydessä myös aitojen päällä.  Tähän luonnolliseen käyttäytymiseen on parta-agamille tarjottava mahdollisuus myös terraariossa laittamalla terraarioon erilaisia paksuja kiipeilyoksia, hyllyjä tai muita maan yläpuolella olevia tasoja. Kiipeilyoksiksi kelpaavat mm. lehtipuiden oksat ja rungot sekä kelottuneet havupuut, joita metsistä ja järvien pohjista löytyy runsain mitoin. Kannattaa myös tarkastaa kaatuneiden puiden juuret, ne ovat usein mukavan käkkyräisiä ja siksi näyttäviä. Itse olen varmuudeksi vielä pessyt ja harjannut metsästä hakemani karahkat ja sen jälkeen saunottanut niitä muutamana päivänä omien löylyjen lomassa. On kai hieman kyseenalaista onko moinen tarpeen, mutta eipä vara venettä kaada.

Asentaessasi kiipeilyoksia tai hyllyjä terraarioon, pidä huoli että lisko ei pääse liian lähelle polttavia lamppuja. Jos kiipeilypaikka on kovin korkealla (yli 40 cm), älä laita sen alapuolelle mitään kovaa. Nimittäin vaikka parta-agamat ovatkin hyviä kiipeilijöitä, joskus niidenkin arvostelukyky pettää ja ne mätkähtävät päistikkaa maahan. Kun alastulo on pehmeä, ei liskolle tästä koidu mitään vahinkoja. Toki tämä saattaa kuulostaa hätävarjelun liioittelulta, mutta usko pois, olen kuullut useampia juttuja näin loukkaantuneista parta-agamista etkä takuulla halua sen sattuvan omalle kohdallesi. Liskon lihaskuntoa tehostaaksesi kannattaa oksat kiinnittää terraarioon niin, että niillä kiipeily vaatii hieman enemmän lihastyötä. Esimerkiksi voit laittaa oksat roikkumaan köyden varaan kuin keinut ikään ja muutenkin oksat saavat olla jonkin verran vaikeakulkuisia, kunhan ne vain ovat myös turvallisia. (ks. aiheesta lisää ylipaino ja liikunta-sivulta).

Terraarioon voi myös laittaa joitakin kiviä koristeeksi luodaksesi enemmän luonnollisen näköisen ympäristön. On makuasia käytätkö laakeita kiviä vaiko korkeita, mutta pidä huoli, että kivi ei keiku hiventäkään eikä lisko pääse sen alle edes kaivamalla. Parta-agamasi nimittäin aivan varmasti jossain välissä rupeaa kaivamaan reittiä kiven alle, ja jos kivi on vähääkään painava ja se keikahtaa tai lisko kaivaa sen alle, on tuloksena murskaantunut entinen parta-agama. Myönnän että edellinen oli aika brutaalisti ilmaistu, mutta nähtyäni erään  sähköpostiviestin kutakuinkin tyyliin  ”Liskoni kaivoi kiven alle, sen pää on nyt kuin pannukakku ja suolet pihalla…”, ei tämä asia ole enää paljoakaan naurattanut.

Eläviä kasveja terraarioon laittaessasi on ensin varmistuttava, että kasvit eivät ole myrkyllisiä. Parta-agamasi nimittäin todennäköisesti yrittävät niitä mutustella ja muutoinkin näin painavat liskot tekevät elävistä kasveista helposti hakkelusta. Tämän vuoksi elävien kasvien laittamien partisterraarioon ei välttämättä ole kovin hyvä idea. Jos haluat, voit laittaa muovi/silkkikasveja terraariota elävöittämään. Mikäli päätät laittaa silkkikasveja poikasten terraarioon, pidä silmällä mitä tekokasveille tapahtuu. Ahneet poikaset saattavat nimittäin luulla sitä ruuaksi ja alkavat niitä pureskelemaan. Ja nämä muovinpalaset tuskin ovat kovin terveellisiä nieltyinä. Aikuisten terraariossa tekokasvien kanssa tuskin tulee mitään ongelmia satunnaisia liskon itsensä organisoimia uusia sisustuksia lukuun ottamatta, tosin parta-agamien ollessa kyseessä ei mikään tietenkään ole varmaa...

Lopuksi parta-agamalle on vielä luotava kunnollinen piilopaikka ainakin viileään päähän terraariota. Riippuen terraarion alusmateriaalista ja liskosta, kätevimpiä lienevät erilaiset tekokasvit ja kaarnat, joiden alle lisko voi kaivautua piiloon. Myös vaneriset suuremmilla jyrsijöille tarkoitetut mökit sopivat mainiosti tähän tarkoitukseen. 

Kantaville naaraille on lisäksi laitettava muninta-astia, johon ne voivat laskea munansa. Muninta-astiasta enemmän kohdassa "lisääntyminen"


Siivoaminen

Terraarioharrastajan suurimpia iloja on terraarion siivoaminen. Aikuisen, yhden parta-agaman asuttama terraario vaatii yleensä suursiivouksen n. 2-3 kertaa vuodessa olettaen, että ulosteet poistetaan heti niiden ilmaannuttua. Suursiivouksen yhteydessä koko terraario tyhjennetään ja pestään runsaalla lämpimällä/kuumalla vedellä. Suursiivouksen yhteydessä kannattaa heittää pois kaikki sellaiset sisustuselementit, jotka ovat helposti korvattavissa uusilla tai jotka toisaalta ovat vaikeasti pestävissä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa terraarion alusmateriaali ja puiset pahasti ulosteesta likaantuneet kiipeilyoksat. Uunia kestävät materiaalit (ruokakupit, kivet, kaarnat ja pienemmät oksat) kannattaa pestä huolellisesti vedellä ja sen jälkeen kuumentaa uunissa 150 asteessa n. 30 minuuttia. Suuremmat puun oksat pestään vedellä ja halutessasi niitä voi laittaa saunaan kuumentumaan pariksi tunniksi. Tarvittaessa voit tällöin käyttää itsekin oksaa tukevana saunavihtana.

Normaalitilanteissa vesi riittää vallan mainiosti terraarion pesuun, etenkin kun otetaan huomioon nykysuositukset antibakteeristen pesuaineiden käytöstä. Kuitenkin etenkin silloin, kun vanha terraario otetaan käyttöön jollekin toiselle eläimelle, on vanhan terraarion desinfiointi erittäin tärkeää, jotta edellisen eläimen mahdolliset loiset ja muut taudinaiheuttajat eivät siirry uuteen terraarion asukkiin. Myös loishäätöjen yhteydessä saattaa olla järkevää desinfioida terraario. Pesuaineeksi ehdoton ykkössuosikkini on Virkon-S, joka on erittäin tehokas desinfioija, verrattain hajuton,  ympäristöystävällinen ja myös turvallinen eläimelle (se sopii mm. lintuinfluenssan torjuntaan siten, että ainetta suihkutetaan lintujen päälle ). Ja käyttökinon helppoa: terraario pyyhitään ensin vedellä, Virkon-S suihkutetaan sumutinpullolla terraarioon, annetaan vaikuttaa pari minuuttia ja pyyhitään pois. Periaatteessa käyttöohjeen mukaan Virkonin voisi  jopa jättää terraarioon, mutta se muodostaa lasiin ruman harmaan kalvon, joten poispyyhkiminen on senkin takia tarpeellista. Ja kieltämättä ajatus desinfiointiaineen jättämisestä terraarioon ei muutenkaan kuulosta kovin hyvältä ajatukselta. Virkon-S:ää saat apteekista pienissä annospusseissa (yleensä pitää tilata, yksi pussi riittää mainiosti partisterraarion pesuun) ja kuulemma maatalousliikkeissä sitä myydään halvemmalla valmiina liuoksina isommissa kanistereissa. 

Terraarion voi toki desinfioida muillakin aineilla. Esimerkiksi amerikkalaiset tuntuvat suosivat kovasti 10% kloriittiliuosta. Vaikka kloriitti onkin halpaa, on se muistettava huuhdella erittäin huolellisesti pois terraariosta. Lisäksi kloriitin haju on niin voimakas, että terraarion on usein pesun jälkeen annettava tuulettua päivän tai parikin ennen kuin eläimen uskaltaa laittaa takaisin.  Ja turvallisuutensakin puolesta kloriitti häivää Virkon-S:lle. Näistä syistä pidän kloriittia selvästi huonompana vaihtoehtona Virkon-S:lle. 


Vaihtoehtoinen asuttaminen 

Laatikkomallisen terraarioon on mahdollista luoda parta-agamalle riittävän hyvät olot sen viihtymisen varmistamiseksi. Nämä perinteiset terraariot eivät kuitenkaan ole ainut vaihtoehto parta-agamien asuttamiseksi. Mikäli kodissasi on vähääkään enemmän tilaa eikä nurkissa vedä liikoja, saat luotua liskollesi verrattain helposti hulppeat olosuhteet rakentamalla sille johonkin kodin kulmaan oman aitauksen, kuin possun karsinan. Reunaseinien korkeudeksi riittänee reilu metri ja yhden seinän voi toki korvata joko lasilla tai Plexillä. Seinien ulkopuolet saa helposti kauniiksi esim. Gyprok-levyjä käyttämällä, sisäpuolelle kannattaa laittaa jotakin kestävämpää, esim. vaneria. Vanerin voi toki maalata yksiväriseksi, tai jos omaat taiteellisia lahjoja, mikään ei estä sinua taiteilemasta seinille jotakin upeaa maisemaa. Seinään kannattaa kyhätä myös jonkinlainen portti ja seinien kulmat voi tiivistää akvaariosilikonilla.

Pohjaksi voit rakentaa toki itse jonkin lattian tai levittää ainakin huolellisesti jonkin  muovin tai pressun. Parta-agamien terraariohan on kuiva ja jos pohjamateriaalia laitetaan paksu kerros, on varsinaisen lattian kastumisen vaara verrattain vähäinen. Metsästä voit kipaista hieman oksia ja puunrunkoja ja pulteilla ja nauloilla tehdä niistä tyylikkäät kiipeilytelineet. Sisustukseenkin vain mielikuvitus on rajana, kunhan pidät mielessä että ne ovat turvalliset ja että lisko ei pääse hyppäämään karsinastaan ulos.

 Tällaisen kaukalon valaisuun eivät enää riitä perinteiset loisteputket, vaan valaistukseen kannattaa käyttää tehokkaampia valoja. Tällaisia ovat mm. elohopeahöyrylamput (HQI) sekä monimetallihöyrylamput (HQL) (nämä lamput ovat yleisiä akvaariokäytössä, joten kannattaa kysyä valaistuksen erikoisliikkeiden lisäksi myös akvaarioharrastajilta enemmän). Parta-agamien valaistuksen tarpeena voit pitää vaikkapa 125W/neliömetri. Tämän lisäksi tarvitaan vielä uv-säteitä tuottava lamppua, esim. Active UV-heat, joka toimii myös lämpölamppuna, tai jos haluat käyttää erillisiä lämpölamppuja, Osramin erittäin tehokas UltraVitalux300 uv-lähde. UltraVitalux300 on kuitenkin sen verran tehokas lamppu, että sitä saa pitää päällä liskoille vain 30-60 minuuttia ja samalla on huolehdittava, että ihmiset eivät tämän lampun alle mene. Myöskään perusterraarioon tämä lamppu ei missään nimessä sovi. Tutustu siis huolellisesti kaikkien lamppujen käyttöohjeisiin ja sovelluskohteisiin jo etukäteen ja pyydä asiantuntijoilta apua! 

Lopuksi hieman kuolattavaa. Suomen oloihin tämä ratkaisu tuskin on kylmän talven vuoksi järkevä, mutta Hollannissa, missä talvi luonnollisesti on selvästi leudompi, on joku rakentanut omille liskoilleen varsin tyylikkäänlasiseinäisen terraarion

Lähteet

Lindgren, J., (2004). Valoa pimeyteen. UV-lamput testissä. Herpetomania, 3-4, 26-44. Artikkeli luettavissa Internetissä englanniksi osoitteessa www.testudo.cc