Salmonella

 

Salmonella

 

Kuten kaikilla muillakin eläimillä, myös matelijoilta löytyy joitakin mahdollisesti ihmisellekin oireita aiheuttavia taudinaiheuttajia. Tunnetuin ja yleisin näistä taudinaiheuttajista lienee salmonella-bakteeri, jota matelijat kantavat suolistossaan mutta joka ei yleensä aiheuta oireita matelijoille itselleen. Hysteriaan ei kuitenkaan ole syytä, sillä huolellisella hoitotoimenpiteillä salmonellatartunnan riski on saatavissa minimaalisiksi.


Tarttuminen

 

Salmonella on bakteeri, joka tarttuu matelijasta ihmiseen ihmisen käsiteltyä ensin matelijan ulostetta ja sen jälkeen tämän käden oltua kontaktissa suun kanssa. Salmonella saattaa levitä myös henkilöltä henkilölle käsien kautta. Kuitenkin lopullinen tartunta voi tapahtua vain bakteerin jouduttua ruuansulatuskanavaan, käytännössä siis suuhun. 


Oireet

 

Salmonellatartunnan saaneet henkilöt saavat yleensä kolmen vuorokauden sisällä tartunnasta oireita, joihin kuuluu mm. paha ripuli, kuume ja vatsakrampit. Useimmissa tapauksissa oireet kestävät 4-7 päivää ja aina ei lääkehoitoa tarvita. Joissakin tapauksissa potilas tarvitsee kuitenkin sairaalahoitoa. Pahimmassa tapauksessa salmonella saattaa levitä suolistosta sisäelimiin ja sieltä verenkierron kautta muualle elimistöön. Näissä tapauksissa pahimmillaan saattaa seurauksena olla kuolema ellei potilasta hoideta asianmukaisesti. Erityisesti vanhukset, pienet lapset (alle 5 vuotiaat) ja henkilöt, joilla on alentunut immuunijärjestelmä ovat riskiryhmässä vakavampiin tartuntoihin. 


Varotoimenpiteet

 

Salmonellatartunta ei ole eläimen vika, vaan syy löytyy aina matelijan omistajasta tai sen käsittelijästä. Seuraavia toimenpiteitä suositellaan tartuntariskin minimoimiseksi ja ongelmien välttämiseksi (esim. Johnson-Delaney 1996, 21):

  • Eläinkauppojen ja eläinlääkärien tulee tiedottaa matelijoiden omistajia ja potentiaalisia ostajia riskistä saada salmonellatartunta matelijasta.

  • Matelijan ja terraariossa olevien tavaroiden käsittelyn jälkeen on kädet aina pestävä huolellisesti saippualla ja vedellä. Käytä hanskoja pestessäsi terraariota.

  • Riskiryhmään kuuluvien (vanhusten, raskaana olevien naisten,  lasten ja henkiöiden, joilla on alentunut immuunijärjestelmä) tulee välttää kontakteja matelijoihin ja näissä perheissä on noudatettava erityistä huolellisuutta hygienian suhteen.

  • Matelijoita ei tule pitää lastenhoitopaikoissa.

  • Matelijoita ei pidä suukotella 

  • Matelijoiden ei pitäisi antaa liikkua vapaasti kodissa.

  • Matelijat on pidettävä poissa keittiöstä ja muista paikoista, joissa valmistetaan ruokaa. Keittiön pesualtaita ei saa käyttää matelijoiden kylvettämiseen eikä edes matelijan ruoka-/vesikuppien tai terraarioiden pesuun. Jos kylpyammeita käytetään tähän tarkoitukseen, ne on pestävä huolellisesti ja desinfioitava.

Yllämainitut ohjeet ovat paikoin hyvinkin tiukkoja ja hämmennystä herättäviä. Muista kuitenkin, että hysteriaan ei todellakaan ole syytä. Siltikin salmonellatartunta matelijalta on potentiaalinen riski ja se tulee ottaa huomioon erityisesti riskiryhmiin kuuluvissa perheissä. Noudattamalla mainittuja ohjeita minimoit myös muiden taudinaiheuttajien tartuntariskit.

 

Lapsiperheissä aikuisten on suhtauduttava salmonellaan vakavasti ja lasten ei tule antaa käsitellä matelijoita yksin. Terraarioihin on hyvä hankkia lukot hyvin varustellusta eläinkaupasta. Lapsen varttuessa voi häntä kuitenkin opastaa oikeissa toimenpiteissä ja hiljalleen opettaa vastuullisesti ja itsenäisesti hoitamaan perheen matelijaa/matelijoita. Muista kuitenkin, että periaatteessa salmonellatartunta ei vaadi muuta kuin eläimen käsittelyn ja sen jälkeen käden viennin suuhun. Niinpä vasta lapsi, joka varmasti muistaa pestä kätensä käsittelyn jälkeen huolellisesti (eikä suukottele eläintä), on valmis käsittelemään matelijoita itsenäisesti. Aikuinen voi ottaa tietoisesti riskin ja jättää joitakin yllä luetelluista asioista täyttämättä ja jos hän niin tekee ja saa tartunnan, on syy vain ja ainoastaan hänen omansa. Lapsi ei kuitenkaan kykene tällaiseen arviointiin ja siksi aikuisen on huolehdittava lapsen turvallisuudesta myös tässä asiassa.


Lähteet:

 

Johnson-Delaney, C.A. (1996). Reptile zoonoses and threats to public health.. Teoksessa Mader, D. R. (toim.), Reptile medicine & surgery. 

(ss. 20-33). Philadelphia: W.B. Saunders company.