Kuolema

 

Kuolema

 

Valitettavasti kaikkiin eläinharrastuksiin liittyy kovin surullinen puoli: eläimen kuoleminen. Tapahtuipa se sitten yllättäen tai pidemmän sairauden seurauksena, on liskon menettäminen monille kova paikka. Ja kuinka toisin voisi ollakaan? Parta-agamathan vetävät arjessa paljon huomiota osakseen ja vaativat moneen muuhun matelijaan verrattuna aika paljon hoitoa. Näin niistä tulee osa arkirutiineja ja nämä rutiinit äkillisesti muuttuvat, kun eläin ei olekaan enää elämän keskellä. Se, kuinka paljon ne vievätkään päivittäin huomiota tulee esille usein vasta sitten, kun jäljellä on enää tyhjä terraario. Surun hetkellä valmis tai edes puolivalmis toimintasuunnitelma helpottaa käytännönjärjestelyjen hoitamista eikä myöhemmin tarvitse pohtia että "olisinpa silloin tajunnut...". Surua itsessään ei toki hälvennä muu kuin aika.


Kuinka todeta kuolema?

Monet parta-agamia vähän pidempää seuranneet ovat varmasti huomanneet ärsyyntyneen tai pelästyneen parta-agaman  jähmettyvän makaamaan paikalleen ja sulkevan silmänsä. Tämä on agamille luontainen puolustusstrategia, ne siis välillä esittävät kuollutta. Ja juuri tämä puolustusstrategia aiheuttaa kokemattomille hienoisia vaikeuksia todeta ero äskettäin kuolleen liskon ja hengissä olevien välillä. 

 

Käytännössä kun katsellaan kuollutta esittävää parta-agamaa, se on hyvin jäykkä ja pitää silmiä tiukasti suljettuna. Jos yrität nostaa sitä, pysyy lisko melko jännittyneenä. Jos yrität avata sen suuta, pitää lisko suun tiukasti kiinni. Jos olet kerrankin vastaavan jäykistymisen nähnyt, on tämä helppo erottaa varsinaisesti kuolleesta liskosta. Kuolleelta liskolta nimittäin häviää lihastonus (=-jännitys) kokonaan ja tämä lihasjännityksen katoaminen on kaikkein silmiin pistävin piirre kuolleen liskon ja kuollutta esittävän liskon välillä. Lihasjännityksen katoamisen voi todeta esimerkiksi yrittämällä avata liskon suun - kuolleen liskon suu aukeaa helposti. 

 

Toinen piirre liittyy silmiin. Kuolleen liskon silmät ovat suljetut, mutta normaalisti nukkuvaan tai kuollutta esittävään liskoon verrattuna ovat silmät selvästi pullistuneet. Jos yrität varovasti avata luomen huomaat silmän kääntyneen ympäri. Kolmanneksi voit tarkistaa peräaukon: liskon kuollessa avautuu myös kloaakki aavistuksen raolleen ja kloaakista saattaa hieman tulla nestettä. Kuolleen liskon väri ei välttämättä muutu tummaksi. 

 

Muutaman tunnin jälkeen alkaa kuolleen liskon ruumis jäykistymään, jolloin se muuttuu ikään kuin patsaaksi. Tätäkin jäykistymistä on sanoin vaikeaa sen tarkemmin kuvailla, mutta kun se osuu kohdalle, ei siitä voi erehtyä.  


Hautaaminen

 Liskon kuoleman jälkeen seuraa väistämättä kysymys siitä, mitä tehdä ruumiille. Varmasti ensimmäisenä mieleen tulee liskon hautaaminen. Hautaaminen vaatii ihmisestä riippuen valmisteluja ja nämä valmistelut auttavat usein eläimen omistajaa käsittelemään lemmikkinsä kuolemaa ja siten edistävät menetyksestä toipumista. Psykologisesta näkökulmasta siis hautaamisessa on puolensa, etenkin jos perheessä on liskoa surevia lapsia. Haudatusta eläimestä ei kuitenkaan koskaan saada tietää mihin se kuoli, tai missä kunnossa sen elimistön tila muuten oli, ja tämä tekee yleisesti terraarioharrastuksen näkökulmasta hautaamisesta vasta toiseksi parhaan vaihtoehdon.


Ruumiinavaus

Omasta mielestäni ruumiinavauksen teettäminen kuolleelle eläimelle on  paras vaihtoehto. Itse uskon, että terraarioharrastajilla on paljon opittavaa ruumiinavauksista ja suuri määrä erittäin arvokasta tietoa menee hukkaan, mikäli avausta ei teetetä. Vastoin yleistä luuloa parta-agamista ei suinkaan tiedetä lähellekään kaikkea tarpeellista vaan iso osa ns. tiedosta ovat vain "rikkinäinen puhelin"-leikin tavoin kulkenut suusta suuhun ilman, että kukaan vaivautuu pohtimaan miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Ruumiinavausraportin avulla on mahdollista yrittää spekuloida mitä hoidossa voitaisiin muuttaa saadaksemme liskomme elämään terveempinä, voimaan paremmin ja myös elämään pidempään. Paljon on vielä opittavaa ja tästä syystä ruumiinavaus on erinomaisen tärkeää koko partisharrastuksen kannalta.

 

Ruumiinavauksen teettäminen ei ole pelkästään yleisen harrastuksen kannalta tärkeää, vaan siitä on myös sinulle itsellesi hyötyä. Ensinnäkin raportin perusteella voit muuttaa hoitotottumuksia jäljellä olevien liskojesi kanssa, jos siihen osoittautuu tarvetta. On myös mahdollista, että liskosi kuoli jonkin tarttuvan sairauden takia, ja mikäli omistat useamman parta-agaman, on tällöin mahdollista menestyksekkäämmin ehkäistä saman sairauden puhkeamista muissa ja tehdä myös tehokkaampi  hoitosuunnitelma jo sairastuneiden muiden liskojen parantamiseksi.  Lisäksi on mahdollista, että saat tietää lopullisen kuolinsyyn (valitettavasti aina ei tätä syytä kuitenkaan löydy), jolloin koko kuolemaan kenties on helpompi suhtautua. Äärimmäisissä tapauksissa on myös mahdollista, että ruumiinavauksessa tulee ilmi jotakin, jolla on vaikutusta myös omaan terveyteesi. On olemassa nimittäin joitakin bakteereja ja viruksia, jotka sekä tappavat eläimiä että voivat aiheuttaa myös ihmiselle oireita. Nämä virukset ja bakteerit löytyvät ruumiinavauksessa ja mikäli tarvetta esiintyy, voidaan jatkotoimenpiteisiin ryhtyä välittömästi eikä vasta sitten, kun itselläsi tai jollakin läheisistäsi alkaa oireita esiintymään. Mainittakoon, että näitä zoonoottisia bakteereja ja viruksia löytyy kaikista eläimistä eivätkä matelijat poikkea näiltä ominaisuuksiltaan muista yleisemmistä lemmikeistä kuten kissoista ja koirista. 

 

Ruumiinavaukseen liittyen on kuitenkin tärkeää panna merkille, että EVIRAssa avatut eläimet hävitetään ao. laitoksessa. EVIRAa voi pyytää toimittamaan eläimen jäänteet eläinten tuhkaamiseen erikoistuneeseen yritykseen (esim. Lemmikkilehto), joka sitten voi toimittaa uurnan omistajalle (Ikävien yllätysten välttämiseksi tarkista eläinkrematorioiden hinnat etukäteen). On ehkä mahdollista saada myös avatun eläimen jäänteet itselleen, mutta tätä kannattaa miettiä kahteen kertaan, sillä oman eläimen näkeminen ruumiinavauksen jälkeen saattaa olla epämiellyttävää. 


 Kuinka ruumiinavaus teetetään?

Ruumiinavaus lienee parasta teettää EVIRAssa . Heillä on kaikki tarvittava tietotaito pätevän ruumiinavauksen suorittamiseen. Mikäli avauksessa ilmenee jotakin yllättävää,  on heille selvää mitä seuraavaksi tulee tehdä, mihin otetaan yhteyttä jne. ja omistaja voi vain odotella tuloksia. Lisäksi he osaavat yllättävän pätevästi myös kertoa mitä hoidossa voisi olla parannettavaa vaikkeivät varsinaisesti matelijaharrastajia olekaan. 

 

Katso ajantasaiset EVIRAn lähetysohjeet täältähttp://www.evira.fi/portal/fi/el__intauti-_ja_elintarviketutkimus/el__intautitutkimus/lahetysohjeet/ 

 

EVIRAlla on Suomessa useita  toimipisteitä, mutta ennen eläimen lähettämistä on syytä tarkistaa vielä vastaanottajaksi suunnittelemastasi paikasta, että he varmasti tutkivat matelijoita. Paras keino lähettää ruumis on kääriä se sanomalehteen tai voimapaperiin (ei muoviin tai muovipussiin!) ja pakata tukevaan laatikkoon, joka kestää kuljetuksen. Näyte lähetetään mieluiten Matkahuollon kautta ja riippuen lähimmästä paikasta, osoitteeksi merkitään EVIRA, Matkahuolto ja paikkakunnaksi merkitään siis Helsinki, Kuopio, Seinäjoki tai Oulu. Jos asut lähempänä, voit myös viedä eläimen paikan päälle itse. Näyte tulee toimittaa perille niin nopeasti kuin mahdollista, ja jos et heti pääse näytettä viemään, säilytä sitä sen aikaa jääkaapissa (mutta näyte ei saa pakastua). Tarvittaessa saat lisäohjeita puhelimitse EVIRAsta. 

 

Mukaan lähetykseen liitetään asianmukainen lähete, jossa ilmenee:

  • Yhteystietosi (osoite + puhelinnumero) ja että vastaus ja lasku lähetetään sinulle 

  • Eläinlaji (Pogona vitticeps eli parta-agama) 

  • Eläimen ikä suunnilleen 

  • Mahdollisimman tarkasti kuvaus oireista ennen kuolemaa ja mitä hoitotoimenpiteitä eläimelle on tehty (mitä enemmän tietoa tarjoat, sitä helpompaa on patologien työ)

  • Voit tulostaa myös valmiin lomakkeen (sivulta 4:nneksi ylin nimeltään "eläintautitukimukset yleislähete) osoitteesta http://www.evira.fi/portal/fi/el__intauti-_ja_elintarviketutkimus/lomakkeet/elaintautitutkimus/

Vastauksen EVIRAsta luvataan kirjallisena n. 4-5 viikon sisällä, mutta jo viikon kuluttua voi tiedustella alustavia tuloksia puhelimitse patologian osastolta. Ruumiinavaus matelijalle maksoi 8.8.2006 voimassa olevan EVIRAn hinnaston mukaan 48,80 euroa. Hinta kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä etukäteen. Jotkut matelijaeläinlääkärit ottavat mielellään vastaan ruumiinavausraportteja ja kopion lähettäminen tällaiselle eläinlääkärille ruumiinavauksen jälkeen on hyödyllistä. Näin avauksista saatu tieto kertyy alan ammattilaisten keskuudessa, jotka voivat sitten tehdä avausraporttien perusteella tarvittavia johtopäätöksiä ao. lajin yleisestä voinnista, yleisimmistä sairauksista ja hoidosta. 

 

Lisätietoja pakkausohjeista, hinnoista ja laboratorioiden osoitteesta EVIRAn sivuilta osoitteesta www.evira.fi